Kevätkiire

Tuntuupa kamalalta tämä hoppu.


Jotenkin päivät lipuu ohi, vaikka herääkin aikaisin ja menee myöhään nukkumaan ja touhuaa hullun lailla siinä välissä asioita. Koulu on tuottanut 1000000 sivua paperihommia ja muuta stressaavaa eikä mulla motivaatio oikeen riitä enää. Tänään selvisi että kevään pari viimeistä kuukautta ei olekaan pelkkää ammattiopetusta vaan täytyy suorittaa pari MAAILMAN KUIVINTA kurssia (tai enpä ole varma onko sen kuivempaa kurssia kuin viime kevään sosiaali- ja terveydenhuollon lakipykäliä ja WHO:n mainioita sitaatteja ympäripyöreästi pyörittelevä kurssi). Voin kyllä opiskella asioita joo, ok, ja tehdä niitä turhia tutkielmia ihan vaan sen takia että saadaan jotakin suoritetuksi. En vaan tiedä mistä revin viikkoon 10 tuntia lisää, puhutaan kuitenkin 9 opintopisteen kokonaisuuksista 1,5 kuukauden ajanjaksolla..


Tuntuu tällä hetkellä että voisin saman tien heittää hanskat (eli fysiikan, kemian, fysiologian ja anatomian kirjat) tiskiin tai haudata ne jonnekin tuonne kanaverkkokellariin. Ei näin vähällä ajalla ole mahdollista oppia sitä kaikkea, mitä kokeessa vaaditaan. Tietysti voin vetää itseni ihan piippuun ja koittaa raapia tietoa mistä sattuu. Oon tehnyt jo nyt niin paljon töitä etten taida osata lopettaa noin vaan. Enkä edes halua, kutkuttaa tämänki kirjottamisen sijasta jatkaa vaan metabolian kertausta.


Voi helvetti sentään miten voiki olla näin vaikeaa joku kevät. Tämä viikko on muutenki ihan sekopäinen: näytteenottoprojekteja huitsin kuikassa, histopatologian osatentti, työhaastatteluja 30 min vaihtoajalla 600 km päässä täältä, akateemisen vapauden tuolla puolen olevien pakollisten luentojen korvaussuunnitelman tekoa... Vaihtohakemus sentään meni jo ettei siitä tarvi stressata mutta tuntuu kyllä että jos tästä selviän nii se olis sit siinä. Eikä tuosta suunnitelmasta unohdeta sähköoppia, orgaanisen jatkoja, fysiologian jatkoa... Ehkäpä meen nukkuu vaan suoriltaan, kun huomenna sit ollaan kärppänä näytteenotossa kukonlaulun aikaan.


Tuli niin sekava postaus etten jaksa ees lukea tätä läpi. Ehkäpä ruoho ei ole kuitenkaan sen vihreämpää aidan toisella puolella, onpahan ammatti mitä opiskella.

Töitä vai työtön

Mulla tuntuu olevan jotenkin tajuttoman huono työkarma. Työhakemuksiin ei oo tullut juuta eikä jaata ja oonkin soitellu perään kerran jos toisenki, mutta jotenkin on silti nihkee olo. Täytyy varmaan ruveta tekemään hyviä tekoja, ehkä se todennäköisyys sillä kasvais että itellekin sattuis onnenpotku.


Vaihtohakemuksetkin täytyy täytellä tällä viikolla, ensiviikolla huipentuu iso kouluprojekti johon täytyy vielä naputella materiaalia, fysiikka ja kemia luistaa... Että tekemistä riittää enemmän ku 24 tunnille! Onneksi on tuo toinen joka tsemppaa ja huolehtii. Välillä on tosin tuntunut että oon näiden hommien takia tosi kireänä enkä tajua olla työntämättä sitä Rakkaan niskaan (tai kanavoin sen johonkin muuhun turhaan murehtimiseen ja kasvatan kärpäsistä meheviä jättihärkäsiä...). Kaikista pienistä itkupotkuraivareista huolimatta tuntuu että kasvetaan tässä ehkä sit kuitenkin pariskuntana - pienet askeleet kerrallaan. Itsenäistyminen parisuhteessa taitaa olla vasta alkanut (kun sitä niin hehkutin puoli vuotta sitten, haha), mutta voi luoja kun tästä päästään yli! Pari läpimurtoa on tullu, munkin epävakaassa tunne-elämässä :) Onneksi, ei tuommosta täydellistä pakettia halua menettää omien virheellisten ajatusketjujen takia! Parempi myöhään kun ei millonkaan, luulen.


Työmäärän takia täytyy mennä taas sorvin ääreen, sain mielenkiinnon itse opukseen takaisin ja nyt on elämä mallillaan :) Täytyy kyllä sanoa että sain ensimmäisen uusintani koulusta, mutta syykin on melkeen ymmärrettävä: jokaisesta kysymyksestä täytyy saada vähintään 1 piste, kysymyksiä on useilta opettajilta ja monta. Noh, enpä siinä koetilanteessa muistanut kaikista niistä kromatografiamenetelmistä juuri sitä mikä kysyttiin (ja arvasinkin väärin ;) ja tietysti kysymyksestä 0 pistettä. Kai siitä ilman sitä kysymystä olis 5 tullut, mutta ehkäpä enskerralla oon fiksumpi ja luen myös ensimmäisen luennon materiaalit (joka tais olla sillon syyskuun alkupuolella...). Että sellasta täällä.


Sekavan tekstin lopuksi sekava kuva-arvoitus (sekavista muistiinpanoista):

Mitä kuvassa näkyy? ;)

Aamuaurinkoa, kahvia ja fyke

Ulkona on pakkasta lähes 30 astetta, joka tarkoittaa tietysti sitä että aurinko paistaa luvattoman kauniisti. Sisältä ei kylmyyttä tietenkään tunne, voi vaan nautiskella maisemasta. Laskeminenkin on mukavampaa kun ei tarvitse siristellä pimeässä!

Koulu lahjoitti opiskelijoille armeliaasti pidennetyn viikonlopun, vaikka eipä nuo alkuviikon kolme luentoakaan olleet mitään mahdotonta työtä. Se tiesi siis lisäaikaa opiskeluun. Oon huomannut että en vaan jotenkin jaksa lukea Galenosta. Laskea kyllä jaksan ja kerrata teoriaa, mutta vaikka anatomia ja fysiologia tulee kerrattua histopatologian yhteydessä suurpiirteisesti ja antaisi mahdollisuuden ja hyvät pohjat jatkaa sitä oppimista niin ei vaan pysty. Onkohan nyt joku mindblock, kun se teksti tuntuu niin ylitsepääsemättömältä? Tavoitteena on kuitenkin lukea kyseinen teos läpi vähintään kahdesti, niin en tiedä miten tässä käy... Pitää vissiin vaan ruveta tahkomaan sivuja läpi ajatuksen kanssa ja varata sille aikaa. Tänään täytyy kyllä aloittaa, kurssi kun loppuu ennen kahdeksaa. Kiire kiire kiire, mutta onneksi nyt on vielä aikaa.

Työnhaku on ihan yhtä kauhua, varsinkin kun hakee eri paikkakunnalle töihin. Toivottavasti tänävuonna tärppäisi ja pääsisin näytteenottoon, tai edes autoklavoimaan... Saapas nähdä.

Nyt töihin!

Kevättä ilmassa

Aivan uskomatonta nähdä aurinko pitkästä aikaa! Nauroin melkein koko kotimatkan kun aurinko lämmitti poskia ja aivastutti. Noh, saattoipa johtua siitäkin ettei kirjastoista löytynyt enää ainuttakaan kappaletta tenttikirjasta joten sain tekosyyn siirtää lukemista hieman ;)


Valmennuskurssi alkoi infolla ja jatkuu loppuviikosta fysiikalla. Tein valinnan ja jätin menemättä kemian kurssille sekä rahallisista että ajallisista syistä. Tuntuu etten saa raavittua kasaan sitä aikaa minkä lukemiseen tarvisin, vaikka kuinka yritän. Ahdistaa ja pelottaa. En tiedä tuleeko tästä mitään, kemia luistaa itseopiskeltuna päivä päivältä paremmin (oon silti todella kaukana pääsykoetasosta) mutta auta armias tuon fysiikan kanssa. Onneksi menin valmennukseen, muuten voisin heittää hyvästit koko hommalle... Tuntuu vaan niin nurinkuriselta, ikkunasta näkyy kirkasta taivasta ja jumalainen loiste mutta sisällä kyhjöttää silti väsynyt ja turhautunut opiskelija. Ei helpota nämä "oikean" koulun tentitkään yhtään tätä jaksamista. Anatomia unohtuu ja täytyy palautella mieleen. On vaan niin paljon kaikkea, ettei oikeen saa aikaiseksi mitään vaikka teenkin hullun pitkää päivää ja lasken tuntikausia koulun jälkeen. Täytyis olla systemaattinen, käsittää se kokonaisuus mikä on käytävä läpi ja iskeä kimppuun tehokkaasti ja ilman turhaa räpellystä.


Kesätyöhakemukset on jo perillä eikä enää tarvitse kuin keksiä kaikkia ei-oman-alan paikkoja mihin mennä. Katkeroituneena kesätyönhakijana oon tosin asennoitunu niin että pääsen sairaalaan korkeintaan siivoojaksi, vaikka vaadittavat pisteet labrapuolelle onkin kasassa. Kunhan nyt jotain töitä sais, haluaisin päästä tässä elämässä eteenpäin...


Kakkossuunnitelmana syksylle on jatkaa edelleen sinänsä-ihan-ok -alalla, tämä vaan vaatii suoraan sanottuna helvetisti resursseja ja kakkosharjoittelun suunnittelu on tosi haastavaa. Varsinkin kun en aio suorittaa sitä täällä Suomessa.. Onneksi mulla on edelleen tuo toinen puolisko täällä pitämässä mut järjissäni ja kaverina nauttimassa niistä arjen kivoista asioista. Olispa jo kesä ja pääsykokeet ohi! Saapas nähdä, josko pääsen koskaan sinne asti. Nyt pidän kuitenkin hengähdystauon, ainakin puolen tunnin mittaisen, ja jatkan sitten tuota #%)?!(#½§ fysiikkaa...