Odottavan aika on pitkä

Seuraavaan meidän yhteiseen lomaan 19 päivää jäljellä ja matskupakettikin menossa postiin vasta huomenna. Huomenna on perjantai, tämä tosin tuntuu ainoastaan kiireenä töissä. Saan olla vaan onnellinen etten oo tässä jamassa yksin!

Ehkä tämäkin blogi saa jotain järkevää täytettä joku päivä, kunhan paketti tulee postiin ja kurssit alkaa. Syksyn suunnitelmat näyttää muuten melko hyvältä: kertauskurssit on torstaisin vuoroviikoin (joka toinen viikko fysiikkaa ja toinen kemiaa), läksyt ehtii siis laskea hyvin ja asioita vähän pohtia ennen seuraavaa tuntia. Jo kertaalleen asiansa osaavaksi todettu ja vieläpä mukava fysiikanopettaja ei ole ainaakan mikään suuri miinus ;) Eniten tietysti jännittää "itseopiskelumateriaaliksi" ostamani valmennusmatsku tai pikemminkin se kuinka jaksan käyttää aikaani sen kanssa. Huolettaa tietysti myös että osaanko oikeasti yhtään mitään (tämä ei oikeastaan ole enää mikään kysymys tässä vaiheessa). Taitaa päteä tässäkin asiassa töissä useasti kuulutettu: jostakihan se on pakko alottaa!

Oikeastaan vasta nyt tuli sellainen olo että loma vois olla pikku hiljaa paketissa ja opiskelu saisi jo alkaa. Hyvinhän tässä on saanut jo lepäilläkin täysiä työviikkoja tehdessä. Mikäpä sen parempaa nollausta kun aivoton laatikkojen kantelu ja mukavien työkavereiden kanssa touhuaminen. Otsikon varjossa koen kuluneet lausahdukset sallituiksi ;)

Kulta toteaa useasti olevansa raskaan päivän jälkeen melkonen tabula rasa. Taidetaan pitää parinkymmenen päivän päästä aikamoinen taidenäyttely.

Viikkojen laskua

Paiskin töitä enemmän ja vähemmän kuumassa kymmenen tunnin paremmalle puolelle nyt parikin iltaa viime viikolla, alkaa jo vähän tuntua pikku jaloissa siltä ettei enää jaksaisi töpsytellä. Onneksi töissä on hauskaa, saa tehdä asioita tietyn kaavan mukaan asioita sen koommin pohtimatta ja analysoimatta. Tauko niistä hommista onkin nyt enemmän kuin kaivattu, niinkuin taisin jo aikaisemmin mainita.

Viikkoja lasken tällä hetkellä useamman asian suhteen: koulun alkuun, kullan kotiutumispäivään, kurssien alkuun... Jostain kumman syystä toisiksi mainittu menee muiden edelle kirkkaasti. Senhän voisi ajatella jopa huonoksi asiaksi, eihän mikään saisi olla nyt tärkeämpää kuin tulevaisuuden urasunnitelmat?

Joskus mietinkin asetanko parisuhteen liian monen asian edelle, saako se olla lähes jokaisen yhtälön rajoittava tekijä. Kulutanko itseni loppuun sillä etten halua tinkiä tästä yhdestä asiasta tippaakaan? Tämä ehdottomuus asian suhteen ei kyllä ole mikään koko totuus, nyt se lähinnä kuulostaa siltä kuin suhteeni liittyisi kiinteästi jokaikiseen tekemiseeni.. Heh. Armeija-aikana on kuitenkin oppinut arvostamaan yhteistä aikaa ja erityisesti yhteistä tekemistä (olisiko se nyt sitä kovasti mainostettua laatuaikaa..) aivan eri tavalla kuin ennen tätä kokemusta. Loma on aina loma, meillä onneksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Jo pelkkä sen miettiminen että olisin liian ehdoton siitä että haluan pitää lomat lomina ja vapaana muista velvotteista saa tuhahtamaan ajatukselle. Tähän voisi joku sanoa miehen tahdosta lomien kulkuun mutta en nyt tarkoita mitään "viikonloppu sit omistetaan minulle" -ajattelua vaan nimenomaan vapautta rajoituksista - mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä tai erikseen. Loma on myös minun lomani, yksin on mukava olla kun tietää toisen kuitenkin olevan 10 km säteellä eikä 9h ajomatkan päässä :)

Armeija antoi hyvän tilaisuuden myös minulle itsenäistyä parisuhteessa ja luulenpa että olen tarttunut tilaisuuteen niin hyvin kuin vaan kyvyilläni olen pystynyt. Opiskeluille tämä on tietysti täysi plussa! En mikään läheisriippuvainen ole koskaan ollutkaan ja monesti olen jopa kaivannut vapautta suhteessa, mutta kuitenkin koen päässeeni jonkinlaiselle seuraavalle tasolle. Vastahan tässä ollaan matkan alussa ja taidan hehkuttaa hieman varkain, mutta nämä lomien päättymiset nyt tahtovat olla tälläistä haihattelua..

Syksy kolkuttaa ovella ja toivottavasti valmennuskurssin materiaalit pian jo postiluukulla :)

Epäilyksiä

Luin muiden kirjoituksia ja lukusuunnitelmia kevään hakuun. Tämä pisti miettimään, ehkei mitenkään parhaimmalla tavalla: olenko liian myöhään liikkeellä, olenko riittävän motivoitunut, onko minusta tähän - taas?

Tuntuu että haaveeni lääketieteellisistä opinnoista on pelkkää haihattelua, etten koskaan voi kuvitellakaan pääseväni niiden onnellisten joukkoon joiden nimi löytyy listasta ja paksu kirjekuori kolahtaa luukusta sisään. Pitäisikö olla tyytyväinen ammattiin joka tuntuu ihan kivalta, mutta jättää silti olon tyhjäksi ja toimettomaksi?

Toiset aloittavat kertaamisen jo nyt, itse en siihen vielä pysty. Jos aloitan nyt, tahti pysyy tasaisen hitaana koko vuoden ja tuudittaudun lukutunteihin, sivumääriin tai laskettujen laskujen määrään. Satunnaisilla laskuilla kun ei valitettavasti ole rutiinin kehittämiseen mitään merkitystä.

Lepään nyt vielä kun voin ja aloitan täysillä kun sen aika on. En voi kuvitellakaan jaksavani jos en pidä taukoa välillä. Kuitenkin ryhdyin jo vähän varkain tuumasta toimeen, itseopiskelumateriaaliksi valikoitui käytettynä valmennuskeskuksen koko kurssimateriaali fysiikan ja kemian osalta, ja ilmeisesti mukana on luentomateriaalia ja muuta mukavaa. En tiedä onko valinta oikea mutta hinta oli mielestäni sopiva, ainakin mahtui budjettiin. Saa nähdä malttaako sitä pitää lupauksestaan kiinni vai otanko sittenkin varaslähdön :)

Epäilyksiä tulee eittämättä koko matkan ajan, nehän ne vasta saavatkin potkimaan kahta kauheammin! Kesäflunssa voi tosin olla osasyyllinen tähän pahaan oloon, pitää varmaan käydä pötköttämään hetkeksi ja katsella sitten uudestaan.

Aloittelua

Luin aikani muiden blogeja ja foorumikirjoituksia ja vihdoin päädyin kirjoittamaan omat mietteeni ylös. Ehkäpä asioiden kirjoittaminen selkeyttää nyt niin sekavalta tuntuvia suunnitelmia!

Lukusuunnitelma syksyä ja kevättä varten on jo luonnosteltu, vertailin hieman hintoja eri itseopiskelumateriaalien ja valmennuskurssien välillä ja päädyin yhdistelmäratkaisuun:

Syksy 2010

Syyskuu-tammikuu:

• Fysiikan ja kemian kertauskurssit (yht. 40 tuntia opetusta)
• Itseopiskelumateriaalien laskemista (noin 10 tuntia laskuja viikossa)
• Valmennuskurssin ennakkomateriaalin opiskelua
• Galenoksen kertaamista

Kevät 2011

Tammikuu-toukokuu:

• Valmennuskurssi, Fysiikka ja Kemia (yht. 90 tuntia opetusta)
• Itseopiskelumateriaalin laskemista
• Galenoksen kertaamista

Harkinnassa oli myös erinäiset valmennuskurssien "pitkät" kurssit. Valmennuskeskuksella oli näistä kursseista pisin, aloitus marraskuussa. Hintaa kahdelle aineelle kertyisi 1180 euroa, kun taas Huippuvalmennuksen pitkäkurssi maksaisi 1487 euroa. Kaiken hyvän lisäksi tämä huippuvalmennuksen pitkäkurssi alkaa tammikuussa! Tokihan tuohon HV:n pakettiin sisältyy myös biologian osuus (joka alkaa kurssin kuvauksen mukaan myöhemmin keväällä), mutta tämäkään ei mielestäni korvaa 4 täysin hyvää opiskelukuukautta syksyllä.

Vaikka joskus aikoinani lukiossa vannoin että jos en pääse lääkikseen ilman valmennuskurssia ei koulu ole sen arvoinen, pari vuotta on saanut mieleni jostain syystä muuttumaan :)

Saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan, hieman huolissaan olen omasta jaksamisestani. Kaiken tuon laskemisen ja kursseilun lisäksi kun pitäisi jaksaa käydä kouluakin. Onneksi alan opinnoista on enemmän hyötyä kuin haittaa, esimerkiksi kliinistä kemiaa odotan innolla. Eiköhän tämä tästä selviä :)