Matkasuunnitelmia

Jostain syystä netin halpojen lentojen hakukoneet antavat matkoja etsiessä aina ihan sikamaisia hintoja (~200e), vaikka esimerkiksi ryanairilta saa samoille päiville alle 50 eurolla lentoja (veroton ja lisämaksuton 15e). Alan kallistua matkatoimiston puoleen, sillä koneeni (tai vanhan soneran nettitikkuni) tehot eivät riitä enää kymmenien hakupalveluiden yhdenaikaiseen pyörittämiseen. Olen siis varaamassa lentoja kohti vaihtokaupunkia ja pikkuhiljaa niskakarvat nousevat pystyyn (tässä ollaan oikeasti menossa).

Kylmät väreet voivat johtua myös musiikista. Jostain syystä tämä saa aina sisälmykset ylös alaisin ja jalat vipattamaan. Ehkä mulla on vain tosi voimakas tunneassosiaatio Helsinkiin tämän kautta, mutta jostain syystä kappaleesta tulee aina sellainen kivitalo-olo :) On haikeaa muuttaa täältä pois, vaikken koekaan mitenkään sisäisen helsingittäreni täällä syntyneenkään. Jossain sisällä kuitenkin elätän toivoa, että ehkäpä joskus opiskelupaikka avautuu täällä.

Nyt kuitenkin skarppaan jo ravintolapäivää varten, valinnan vaikeutta ollaan selvittelemässä onneksi sukulaisten voimin!

Kuvat tosiaan alkutekstissä mainitusta kaupungista ja sen lähiseudulta viime vuodelta :)

Hiljaisuus

Viime kerrasta on taas vierähtänyt melkein kuukausi.. Aika menee niin nopeasti, enkä ole enää varma että mihin kaikkialle se on oikein valunut.


Koska moni muukin bloggari on ollut ihanan rehellinen lukemisista, aion minäkin olla. Oon todella pettynyt itseeni, sillä suunnittelin tekeväni niin paljon enemmän kesällä. Kuvittelin jotenkin opiskelun olevan helpompaa, kun työt eivät tuottaisi lisähommia joita tuntuu koulusta tulevan jopa kesän aikana. Tosiasiassa viimeiset kaksi (vai jopa kohta kolme) viikkoa ovat menneet lähinnä päivistä selviämiseen.


En tiedä mistä syystä työt vievät kaiken aikani ja energiani, sillä työpäiväni on kuitenkin oikeasti vain 8 tuntia. Pääsen suoralla linjalla työpaikalle ja matka kestää 45 minuuttia. Bussimatkan opiskelen yleensä italiaa (koska mua odottaa lähes tasan kuukauden päästä tasokoe, jotta pääsisin beginner-tason kurssille?!). Takaisin tullessa käyn motivuksen jumpassa ja tuun siitä joko kaupan kautta tai suoraan kotiin. Jostain syystä oon kotona aina seitsemältä tai sen jälkeen, ja mikäli haluan saada riittävästi (yli 6 tuntia) unta täytyy mun laittaa seuraavan päivän tavarat valmiiksi, syödä jotain ja mennä (simpsoneiden jälkeen) nukkumaan. Simpsonit voisi tietysti korvata vaikkapa fysiologialla tai kemialla tai millä tahansa, mutta 14 tunnin liikkumisen jälkeen en vain pysty avaamaan kirjaa. En usko että kyse on enää laiskuudesta, olen todella ollut huolissani omasta jaksamisestani ja pelkään että palan loppuun.



Työ tuntuu todella merkityksettömältä ja ilmapiiri on painostava. Jos hieman tarkemmin kuuntelee ympäristöä työn lomassa saa kuulla jatkuvaa supisupi -keskustelua ja päivittelyä. Toisten työmoraali poikkeaa jotenkin omastani täysin! Yksi työkaveri jonka kanssa keskustelin tästä kutsuu tarkoittamaani asennetta nirsoiluksi. Että onpas tässä jo tehty jo vaikka ja mitä ja työaikakin on sitä ja tätä ja eihän tämä nyt ja ei ole meidän vastuulla ja ja ja... En nyt osaa selittää tätä.


Joka tapauksessa oon todella väsynyt tällä hetkellä kaikkeen. Tuntuu turhalta että kulutan aikaani "oman alan töissä" joita kohtaan alan jo nyt opiskeluiden aikana kehittää kyynistä suhtautumista. Kirjaan tarttumista vaikeuttaa myös se, että tiedän aikaa olevan tänä vuonna vielä vähemmän kuin viimeksi. Tosiasiassa tämä ei ole mikään este, sillä viime vuoden aikakin olisi varmasti riittänyt mikäli olisin osannut käyttää sen yhtä tehokkaasti koko ajalta, enkä vain 3 viimeiseltä kuukaudelta. Ja onhan mulla nyt pohjat millä tehdä töitä. Ehkä tarvisin vain lomaa, ei ollut (muuten kuin taloudellisesti) järkevää jättää lomaa kokonaan pois.


Rakas muutti jo takaisin kotikaupunkiimme ja olen tosiaan siis paikannut yksinäisyyttäni motivuksella biokemistin ihanan ihanan vinkin ansiosta! Olen kaivannut ohjattua ryhmäliikuntaa, joka on lukiovuosien jälkeen jäänyt johonkin kauas. Myös linkissä mainittua spinningiä (tai noh, sisäpyöräilyä) olen odottanut tosi paljon ja olihan se kyllä tehokasta! Ainoa miinus hommassa on treenikassini, joka ei jotenkin asetu julkisissa syliin, jalkotilaan tai oikein mihinkään muuallekaan. Kaksi viikkoa pian takana, ja kyllä huomaa että jotain on tullut tehtyä :) 


Kaikesta negatiivisuudesta huolimatta annan itselleni anteeksi. Oma jaksaminen on kuitenkin tärkein, eikä mielestäni muutenkaan ole mitenkään ihan hirveän hyvä juttu lannistua tekemättömyydestä vielä tässä vaiheessa. Vaikka tiedän että eihän tämä nyt hyvää lupaa, niin kyllä rehellinen täytyy voida olla ja tässä on kuitenkin melko monta kuukautta vielä, jotka täytyy jaksaa tehdä töitä tasaisella tahdilla eikä räpiköiden.


Muutto on edessä viikon päästä ja hirveä järjästelyjännitys/stressi päällä vaihtoon lähdöstä. Aika meneekin luultavasti nyt siihen, mutta koitan pikkuisen päästä kirjoittamaan tännekin kuulumisia ja lukemisia. Satunnaiset "tästä mun täytyy muistaa kirjoittaa" -ajatukset ovat jääneet kiireen jalkoihin, jospa paperi auttaisi niin että päätyisivät tänne asti. Toivottavasti tämä ei nyt ihan avautumiseksi mennyt, liian pitkäksi varmaankin.


Poimintoja hiljaisuuden piristysyritykstä, arjen ja juhlan iloista:

On ollut hieman tätä..

Paljon tätä... (kana kylläkin poikkeus)

Vähän myös tälläistä...

Kypsymisen seurailua...

Ehkäpä viimein riittävästi tätä...? :)

Väsymystäni kielien ainoastaan kerran tätä...

Ja uusin rakkauteni - pieni, kätevä ja mikä parasta, ehjä!