Notski.fi

Täytyy kirjoittaa nyt kun vielä on mielessä.


Löysin käytännössä vahingossa toisen lääkisblogin kautta tiedon sivustosta, jossa on ilmaista valmennuskurssimateriaalia. En ole ehkä paras selittämään että miten niin ilmaista ja kenen tekemää ja minkä laatuista, vaan suosittelen lukemaan ihan itse mitä Markus on kirjoittanut.


En ole vielä laskenut laskuja tai tutustunut materiaaliin pintaa syvemmin, sillä toivun vielä pienestä morkkiksesta, mutta ensivaikutelma on ollut yllättyneen positiivinen. Olen pohjimmiltani melkoinen idealisti ja jotenkin tuo koko konsepti saa sydämen jättämään lyönnin välistä. Ehkä osuu köyhänä hieman arkaan paikkaan, mutta muistan kuinka lukiossa uhosin että mikäli johonkin koulutukseen ei ole mahdollista päästä ilman tuhansien eurojen satsausta, ei koulu ole sen arvoinen. Vuodet vierii ja kuinka ollakaan, kaikki mahdollinen avustava toiminta on osoittautunut enemmän kun tarpeelliseksi. Ehkä tässä on huomannut myös oman älykkyytensä rajat? Sen, etten ehkä olekaan mikään matemaattinen ihmelapsi, joka oppii kaiken luonnostaan (töitä tekemättä)? En tiedä.


Joka tapauksessa aion tilata kirjasta värillisen kopion - tai vähintään mustavalkoisen - kunhan koetulokset saapuvat ja ensimmäinen palkka lirahtaa tilille. Syitä on monia, tärkeimpänä tärkeän asian tukeminen. Toissijaista on se, että saa rauhassa tuherrella muistiinpanoja, tai että kirjastossa kirja on ehkä hieman kätevämpi, kuin tuhiseva läppäri. Tietysti kurssilla, jolla kevään kävin, porukka uhosi (mielestäni hieman ikävästi) vasta viimeisellä tunnilla että on jo laskenut kaiken materiaalin läpi. Että miksei tälläisestä iloisesta asiasta voinut kertoa esimerkiksi paria viikkoa aiemmin, niin että kaikki olisi ehtineet vilkaista, eikä päivää paria ennen koetta? (Tiedän, tiedän - kukapa nyt "kilpailevia sisäänpääsijöitä" auttaisi, kun oma sisäänpääsy on vaakalaudalla) Ei taida se kilpailu helpottaa koulun sisälläkään, mutta tästä täytyy varmaan kirjoittaa sitten vuoden päästä kun pääsen opiskelemaan (hihi).


Mutta enempää aiheesta harhautumatta suosittelen katsomaan itse ja tutkimaan, olisiko tästä kenties apua tai jonkinlaista tukea opiskelussa:


NOTSKI.FI - ILMAINEN VALMENNUSKURSSI LÄÄKETIETEELLISEEN


Mikäli Markus joskus sattuu tälle sivulle, haluan esittää kiitoksen. Uskoni jonkinlaiseen toisesta välittämiseen ja huolehtimiseen palasi, ainakin ihan pieneksi hetkeksi. Ja millään ei malta olla ihailematta ilmeisen kovan työn tulosta. 

Tuloksia odotellessa

Samoilla linjoilla mennään muidenkin pyrkijöiden kanssa: koe oli haastava.

Harmittaa todella paljon. Tuntuu että olisi voinut antaa niin paljon enemmän itsestään ja jo kokeen aikana pohdin että onhan nämä helppoja laskuja ja tuttujakin mutta en saanut paperille kirjattua niin et se olis lähtenyt rullaamaan.. Toivottavasti kuitenkin edes yksi fysiikan tehtävistä meni oikein, kemiat menee varmaan 50% oikein ja bilsaa on turha lähteä edes arvioimaan (1. tehtävästä on kuitenkin vähintään 1/3 oikein).

Eniten suututtaa juuri tuo omalle tasolle yltämättömyys. Tiedän että olisin osannut paremmin - miksi en siis osannut? Miten voin parantaa oppimistani ettei näin tapahtuisi myös ensi kerralla?

Täytyy vissiin ottaa valmennuskurssin lisäksi jotain pientä terapiaa, että saa pidettyä itsensä kasassa siellä kokeessa. Vaikken saanutkaan mitään paniikkikohtausta, jäi jälkikäteen ainakin sellainen olo että yhtä räpellystähän se välillä oli ja ajan olis voinut käyttää niin paljon paremmin hyödyksi.

Vaikka en hakeaan Helsinkiin koen silti mahdottomaksi, että pääsisin sisään näillä laskuilla. Ei onnettomista räpellyksistä voi saada niin paljoa pisteitä. Ei auta etsiä syyllisiä huonoista tehtävistä, vaan ihan omasta osaamattomuudesta. Tiesin, että mekaniikka ja sähkövirta on mun heikkouksiani, mutta en halunnut hyväksyä että juuri niitä tulis silloin kokeeseen kun minä haen tosissaan ;) Ensi kerralla en anna kokeen tekijöille sitä mahdollisuutta, että löytäisivät ainuttakaan heikkoutta (koska nehän siihen kokeeseen juuri tulee - näemmä). 

Tulokset tulevat kun tulevat, sitä odotellessa... Nyt pitäisi tehdä tämä koulu vielä kunnialla pakettiin ja muuttaa pois täältä, asettua taloksi jossain 600 km päässä ja aloittaa ahkera työnteko. Galenos odottaa uuteen kotiin asettumista ja sitten voisikin taas ruveta katselemaan ikkunan takaa kuinka vuodenajat vaihtuvat mutta teksti on jostain syystä sitä samaa.

Viimeinen (1 yö)

Pitihän se tännekin vielä kirjoittaa, mitä oikein päässä liikkuu.


Ei oikeastaan mitään. Ei auta murehtia eikä hermoilla, täytyy vaan luottaa itseensä ja painella eteenpäin niin että napa ruskaa :) Tosissaan ottaen oon melko itsevarma edelleen, mutta pieni jännityksen poikanen on ilmassa. Lähinnä nyt se perinteinen että riittääkö patterit laskimessa! Haha.


Eväät on kunnossa, lyijyä enemmän kun tarpeeksi, pyyhekumikin jopa mukana (jos sattuis tulemaan vaikka jokunen kirjotusvirhe, mitä epäilen suurestai ;), yliviivaustussit tuliteriä, mieli valmis nukkuun... Eiköhän sitä käydä katsomassa että mitä siellä tapahtuu.


Melko turha kirjoitus, mutta pakkohan se nyt on vähän fiilistellä.

Viimeisiä (6 päivää)

Kuten jo otsikossa sanotaan, viimeisiä päiviä viedään ja koe tulee väistämättä vastaan. Vaikka aikaa on oikeasti jäljellä enää mitätön määrä, sielu huutaa silti lukemaan ja kertaamaan vielä enemmän ja enemmän. Tuntuu, että niin paljon on jäänyt tekemättä ja kaiken olisi voinut tehdä vielä paremmin ja alkaa epäilyttää onko sinne päähän tarttunut mitään ollenkaan.


Onneksi se on pian. En malta odottaa että pääsen katsomaan, kuinka pystyn pitämään hermoni kurissa ja pystynkö parempaan kun aikaisemmin. Ja kaiken maailman spekuloinnin jälkeen näkee sit todella, mitä tänä vuonna oikein kysytäänkään ;)


Oikeastaan en ole edes ehtinyt antaa itselleni mahdollisuutta panikoida siitä, mitä todella muistan tentissä. Ehkä kauhuskenaarioiden on tarkoituskin jäädä sinne taustalle - osaan mitä osaan. En ole todellakaan muistamassa jokaista kaavaa tai heijastetta ulkoa, eikä onneksi ole kovin moni muukaan. Tavoitteet ovat 80-90 skaalatun pisteen välissä. Saa nähdä kuinka hyvin tuolle välille osutaan. Jos totta puhutaan niin en usko tippaakaan siihen että pääsisin tuolle akselille pelkillä koepisteillä, mutta saahan sitä aina tavoitella. Joku sisällä sanoo kuitenkin hiljaa että miksipä ei. Aion kuunnella tuota hiljaista.


Tenttiäkin pukkaa niin maan %#&½ ettei ehdi edes kahvia juoda kun pitäis olla tenttikirja kourassa. Omasta tunnollisuudesta on joutunut nyt joustamaan, eli olen jättänyt muutamat luennot välistä jotta pystyisin lukemaan galenoksen luvut loppuun ajatuksella (melkeinpä nolottaa). Jännittää myös kovasti pääsenkö kaikista tenteistä läpi vai joudunko uusimaan ne ensivuonna. (tai että tarviiko mennä edes koko kouluun enää silloin) 


Toivottavasti kaikki olette menossa levollisin mielin kokeeseen. Nyt voisi mennä kertailemaan hormonit loppuun. En ole tainnut täällä vielä kertoa siitä, kuinka koen haastavaksi ennemminkin omien tietojen ja taitojen suhteuttamisen galenoksen tasoon? Noh, vaikka osaisinkin jonkun asian, saattaa siitä vahingossa lipsahtaa jotain muista lähteistä luetuista asioista. Tämähän nyt kielii paljon myös siitä, ettei niitä IFA -osioita ole tullut luettua ehkä ihan niin tarkasti ja useasti kun olisi tarpeen... Resurssit ovat olleet mitä ovatkaan, ei se auta murehtia. Ensi vuonna sit uudestaan, jotenkin on vaan positiivinen olo että sitten on vaikka kuinka monta kuukautta aikaa kerrata lisää ja lisää ja lisää ja kas:


Kyllä sitä joku päivä vielä sisään mennään.

Päivitys

Täytyy välillä päästää galenos kauniista käsistä ja lukea "oikean koulun" tentteihin, mikä näemmä tarkoittaa hyvää aikaa päivitellä tätä sivua.

Aika loppuu kesken mutta onneksi muut kuin pääsykoeasiat näyttävät järjästyvän ennen kesää. Pieni paluu muusikkohommiin ahdistaa paljon, kun pitäis esiintyä ja olla hyvä kun ei ole soittanut tai laulanut ikuisuuksiin. Laulamistakin on niin hankala tehdä tosissaan, jotenkin sen vaan aina heittää vitsillä ja pidättelee mitä ehkä osaiskin.. En varmaan ole kovin selkeä nyt.

Tuntuu että pääsykoe on todella eräänlainen synninpäästö: sen jälkeen ei ainakaan voi enää lukea tai tehdä mitään tuloksille. Kurssin harjoituskoe oli mielestäni liian helppo sillä jopa minä osasin vastata jokaiseen kysymykseen ilman sen suurempia vaikeuksia. Pääsykokeessa menee enemmän aikaa pähkäilyyn, nyt lähdin etuajassa ja tarkistin huolella. Virheitä tuli oman osaamattomuuden vuoksi kyllä useita ja pahin oli ehkä se, etten enää jaksanut miettiä esim. bilsan kysymyksiä vaan annoin olla. Edelleen teen itsestäänselvyyksien karsimista, eli jätän kertomatta jotain oleellista sen takia, että pidän sitä turhana edes kirjoittaa (vrt. se vanhan pääsykokeen joku satunnainen 3 pisteen a-kohta, missä kysyttiin vanhenemisen vaikutusta näköön - akkommodaation muutokset 1p - presbyopia 1p - lukulasit (!!!) 1p). Luonnollisesti myös tyvikalvo kuuluu hengitystie-epiteeliin, mutta niinhän se lähes kaikkiin muihinkin niin turhapa sitä on kirjoittaa ;)

Jännittää todella paljon että mitähän tästä tulee. En oikein uskalla laskea valmennuskeskuksen laskuja - omistan sille kyllä yhden päivän ensiviikolla. Liikaa hyviä laskuja, ettei oikein tiedä että aloittaako ensimmäisestä vai edetä aiheittain. Kalenterikin rullaa eteenpäin niin vauhdilla, että täytyy vähän priorisoida :(

Rakas on työreissussa ja tulee illalla takaisin. Onneksi ollaan saatu nyt puhuttua ja ilmeisesti myös levättyä, kun on niin vaivatonta. Mutta valitan kyllä liikaa, ihan ihmetyttää kun tuhahtelen ihan huomaamatta. Jotain stressijuttua? Tahattomat mielenilmaisut? Sellaista.

Täytynee jatkaa nyt sitä tenttiin lukua. Pieni osatentti on luultavasti helppo, mutta en halua löytää itseäni kirjoittamassa esseetä muovivalutekniikoista ilman että olen varmistanut, mihin niitä nyt käytettiinkään...