Kuten jo otsikossa sanotaan, viimeisiä päiviä viedään ja koe tulee väistämättä vastaan. Vaikka aikaa on oikeasti jäljellä enää mitätön määrä, sielu huutaa silti lukemaan ja kertaamaan vielä enemmän ja enemmän. Tuntuu, että niin paljon on jäänyt tekemättä ja kaiken olisi voinut tehdä vielä paremmin ja alkaa epäilyttää onko sinne päähän tarttunut mitään ollenkaan.
Onneksi se on pian. En malta odottaa että pääsen katsomaan, kuinka pystyn pitämään hermoni kurissa ja pystynkö parempaan kun aikaisemmin. Ja kaiken maailman spekuloinnin jälkeen näkee sit todella, mitä tänä vuonna oikein kysytäänkään ;)
Oikeastaan en ole edes ehtinyt antaa itselleni mahdollisuutta panikoida siitä, mitä todella muistan tentissä. Ehkä kauhuskenaarioiden on tarkoituskin jäädä sinne taustalle - osaan mitä osaan. En ole todellakaan muistamassa jokaista kaavaa tai heijastetta ulkoa, eikä onneksi ole kovin moni muukaan. Tavoitteet ovat 80-90 skaalatun pisteen välissä. Saa nähdä kuinka hyvin tuolle välille osutaan. Jos totta puhutaan niin en usko tippaakaan siihen että pääsisin tuolle akselille pelkillä koepisteillä, mutta saahan sitä aina tavoitella. Joku sisällä sanoo kuitenkin hiljaa että miksipä ei. Aion kuunnella tuota hiljaista.
Tenttiäkin pukkaa niin maan %#&½ ettei ehdi edes kahvia juoda kun pitäis olla tenttikirja kourassa. Omasta tunnollisuudesta on joutunut nyt joustamaan, eli olen jättänyt muutamat luennot välistä jotta pystyisin lukemaan galenoksen luvut loppuun ajatuksella (melkeinpä nolottaa). Jännittää myös kovasti pääsenkö kaikista tenteistä läpi vai joudunko uusimaan ne ensivuonna. (tai että tarviiko mennä edes koko kouluun enää silloin)
Toivottavasti kaikki olette menossa levollisin mielin kokeeseen. Nyt voisi mennä kertailemaan hormonit loppuun. En ole tainnut täällä vielä kertoa siitä, kuinka koen haastavaksi ennemminkin omien tietojen ja taitojen suhteuttamisen galenoksen tasoon? Noh, vaikka osaisinkin jonkun asian, saattaa siitä vahingossa lipsahtaa jotain muista lähteistä luetuista asioista. Tämähän nyt kielii paljon myös siitä, ettei niitä IFA -osioita ole tullut luettua ehkä ihan niin tarkasti ja useasti kun olisi tarpeen... Resurssit ovat olleet mitä ovatkaan, ei se auta murehtia. Ensi vuonna sit uudestaan, jotenkin on vaan positiivinen olo että sitten on vaikka kuinka monta kuukautta aikaa kerrata lisää ja lisää ja lisää ja kas:
Kyllä sitä joku päivä vielä sisään mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti