torstai 23. kesäkuuta 2011

Jännittää - toisten puolesta

On kiva lukea muiden, lähes tuttujenkin, onnistumisista ja sisäänpääsystä. Odotan oman hakukaupunkini tuloksia vielä innolla, saapas nähdä montako tuttua on tänä vuonna listalla. Luonnollisesti olo on melko katkeransuloinen, kun myös se oma nimi voisi olla siellä. Vuoden päästä se sitten onkin, kunhan vaan jaksan kasata hermoni jo tässä vaiheessa.


Toisaalta pääsykoeähky tuli vasta nyt tulosten tullessa vastaan. En jaksaisi kuulla sanaakaan kokeesta ja älyvuodon keskustelujen selaaminen saa suuren ahdistuksen päälle. Kuitenkin galenos on kaivettu jo kaapista ja tavoite asetettu. Miksi tuntuu sitten niin pahalta?


Kevät taisi olla kaikesta huolimatta vähän liian rankka, ja olisi mukava tietää ne tulokset jotta pääsisi siirtymään ikäänkuin eteenpäin. Näkisi sen, onko oma työ tuottanut yhtään tulosta vai pysyvätkö pisteet yhtä alhaalla kuin ennenkin, kun en ole lukenut vaan kokeillut vain. Tuskinpa - mutta mistäpä sitä tietää. Huoh.


Työt rullaavat eteenpäin ja kesä taitaa mennä vilisten ohi. Täytyisi saada jostain kiinni, ja alkaa vain elämämään eikä vaan suoriutumaan. Kokoajan sataa vain ja kaikki ystävät lomailevat muualla. Ehkä sitten heinäkuussa.


Pian menee tilaukseen jo aiemmin mainitsemani kirja, josta salaa haaveilen tuntilistoja katsellessani. Myös valmennuskursseja on tullut katsottua, joskin täytyy tarkistaa vaihdon aiheuttamat rajoitukset läsnäolosta. Sellainen e-kirja -laite voisi olla kätevä tuohon vaihtoon, sillä en usko että minulla on kaikesta työnteosta huolimatta laittaa rahaa kirjojen raahaamiseen lentokoneessa (melko painavaa asiaa nuo io-materiaalit loppujen lopuksi...). 


Täytyy nyt mennä syömään. Analysaattorin kehittelemä katastrofi lyhensi jo valmiiksi lyhennetystä työajastani lounastauon itselleen, ja alan olla jo hyvin kärttyinen!


Raikasta juhannusta vain kaikki ihmiset, jotka eksytte tänne. Kirjoittelen kuulumisia ja tuloksia kunhan ne tulevat ja työltäni ehdin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti