Huhtikuu kurkkii oven takana ja kevät näkyy todellakin järjettömänä stressinä. Puuttuvien opintosuoritusten keräily on äärettömän hankalaa hommaa, tuntuu että opettajien ja koko koulun lisäksi kohtalo pistää hanttiin. En tiedä kauanko enää jaksan tälläistä taistelua.
Jaksamista vaatii näemmä myös parisuhde. Yhteiselo mitä pienimmässä asunnossa ei ole mitään herkkua. Välillä on sellainen olo, että oon ainoastaan tiellä ja että hyötyä musta on kahvin keittäjänä aamuisin ja ruuan laittajana kun Rakas lähtee harjotuksiin tai muihin työhommiin kiireellä iltaisin. Yhteinen aika onkin sitten 21.00-8.00, josta pyritään nukkumaan suurin osa että päivät pysyttäis järjissään. Rakkaasta tuntuu myös että hän tarvisi lisää omaa aikaa ja rauhaa. Siksipä meillä on nyt hetken hengähdystauko yhteisestä kodista, hän lähtee vanhemmilleen hakemaan sitä omaa aikaa ja minä saan rauhoittua täällä pikkuyksiössä.
Oma aika on mullekin tärkeää, en pysty keskittymään laskuihin tai lukemiseen jos toinen naputtelee vieressä. Mutta mullahan sitä onkin tarpeeksi, sen 16-21 kun oon kotona laskemassa tai kursseilla tai missä oonkaan. Ei tämä oo jotenkin toimiva aikatauluyhtälö, jos mun oma aika on -21 ja yhteinen aika täytyis olla 21-8, ja kullalla työaika loppuu vasta 21 (mihin se oma aika sit jää). En tiedä mitä tässä pitäis tehdä, välit kiristyy ja nahistellaan niin että välillä mietin, miksi tuo oikeestaan edes haluaa olla mun kanssa.
Ei tämä asumusero oo kun yökyläily pariksi päiväksi ja vaikka asia ei tullu edes yllätyksenä, tuntuu hieman pahalta. Aika rankalta tämä tuntuu sen inttiajan ikävöinnin jälkeen, vieläkään ei oikeen haluais päästää toista lähteen mihinkään. Ois kiva olla haluttu ja kaivattu taas. Ja onhan tämä hetkellinen ero just sitä mitä me tarvitaan, oppii arvostamaan sitä mitä toinen päivään tuo. Ei se vaan jotenkin helpota sitä haikeutta, vaikka sen järjellä tietääkin oikeaksi.. Vaikea myöntää ettei meillä nyt ihan unelmaliitto olekaan.
Jospa sitä lähtis koululle opiskelemaan, ei tuntuis nämä seinät niin tuomitsevilta. Onneksi laskut sentään etenee ja oon oppinut käymään vähän urheilemassakin. Saan ehkä vihdoin nämä surukilot pois.
Ensikerralla varmasti vähän positiivisempia uutisia, toivottavasti :(
Pitkää hiljaisuutta on hankala rikkoa, mutta ajattelin tulla kuitenkin kertomaan opiskelukuulumisia. Kuulin ystävältä pomodoro -tekniikasta, mikä on tuonut ihan mukavaa vaihtelua. Aikataulutuskin on ollut jotenkin helpompaa, kun on ollut jotain mistä seurata opiskeluun käytettyä aikaa.
Wikipediasta tarkasteltuna tekniikan perusteet ovat yksinkertaiset: opiskeluaika jaetaan ajastimella 25 minuutin mittaisiin pätkiin (tomaatteihin) jotka erotellaan toisistaan tauoilla. Joka neljännen tomaatin jälkeen saa pitää pidemmän tauon. Tekniikka perustuukin näihin useasti toistuviin taukoihin, jotka helpottavat keskittymistä.
Eli:
- Ajastimesta 25 minuuttia pyörimään ja keskeytymätöntä opiskelua pirahdukseen asti
- Pirahduksen jälkeen täytyy kirjoittaa muutamalla sanalla ylös mitä juuri teki
- Kello pyörimään, 5 minuuttia keskeytymätöntä taukoilua!
- Pirahduksen jälkeen kelloon jälleen 25 minuuttia ja alusta vain...
Tärkeimmäksi olen huomannut sen, että vaikka opiskeluaika (25 minuuttia) on äärettömän lyhyt, on keskittyminen aivan eri tasolla kuin jos laittaa kelloon 3 tuntia tiukkaa opiskelua. Varmaankin sen tiedostaminen, että täytyy pukea lyhyesti sanoiksi mitä sitä tuli tehtyä auttaa jäsentämään tietoa ja pitää valppaana. Toisaalta tauot antavat hyvän hetken tehdä huoltoa (keittää teetä tai tarkastaa facebookin viestit...) eikä niistä tarvi potea huonoa omatuntoa!
Päivän päätteeksi on mukava laskea tomaatit yhteen ja tuntea tehneensä jotain. Minut on myös vallannut terveysintoilu, josta kirjoitan ehkä myöhemmin lisää, mutta jos syö saman määrän tomaatteja kun on opiskellut, täyttyy päivän 600 grammaa huomattavasti nopeammin :)
Tekniikkaa varten on helppo sivusto, joka toimii sekä ajastimena että kerää yhteen opiskellut tomaatit ja aiheet. Kirjautuminen on mielettömän helppoa, ja kun kone muistaa kuka olet ei tarvitse aamulla kun näpätä kirjanmerkkiä ja laittaa kello soimaan!
Kannattaa ainakin testata, jos pelkkä puurtaminen kyllästyttää :)
