Oon melko vihainen nyt. Tai en oikeastaan enää tiedä onko tämä vihaa vai turhautuneisuutta vai kenties jotain aivan muuta. Ehkä pelkoa.
Fysiikan kertaus alkaa huomenna, koitin alkuviikosta "lämmitellä" muutamalla laskulla. Yksinkertaisimmatkin mekaniikan laskut tuntuivat räjäyttävän hermot. Alan ymmärtää itseopiskelun rajoitukset: kun kukaan ei ole näyttämässä yhtä tarkkaa esimerkkiä minkä avulla ratkaista useita samantyyppisiä laskuja, on todella vaikea päästä edes alkuun. Siitäkin syystä olen todella onnellinen päätöksestäni mennä sekä kertaus- että valmennuskursseille, taidan tarvita kaiken mahdollisen avun.
Ehkä tämä on nyt oman heikkouteni paljastamista jälleen kerran, mutta lukiohistoriani käsittää siis kaikki muut "lääkisaineet" eli biologian, kemian ja pitkän matikan. Ainoastaan fysiikkaa en ole lukenut kahta kurssia enempää. Loukkaannuin hieman kun koulukaverini kysyi että "milloin sit oikeen tajusin että haluan lääkikseen kun en oo lukenut fysiikkaa". Loukkaavaa tässä oli mielestäni äänensävy, joka kieli omasta riittämättömyydestäni ja jopa vähän naureskeli avuttomalle yritykselleni päästä opiskelemaan lääketiedettä ilman lukion fysiikankursseja. Tämä kaveri tosin on itsekin pyrkinyt samaan paikkaan ja taitaa vieläkin haluta, joten luulen että tässä puhui enemmänkin se kilpaileva pyrkijä kun kaverini itse.
Itkeskelin tätä eilen ja tulin siihen tulokseen että saatana, saa tulla sanomaan mun kurssivalinnoista sitten kesällä kun mulle tulee hyväksymisilmoitus. Mennyttä ei edelleenkään voi muuttaa, mut kyllähän tässä nyt on vielä jotain tehtävissä.. Ärsyttää tuollainen lokerointi.
Tässä tekstissä ei taaskaan ole mitään järkeä, taidan tulla stressistä sairaaksi. Eikun fysiikan kimppuun!
(En muuten näemmä osaa laittaa tätä tekstiä enää normaalin kokoiseksi. Pieneltä se minusta näyttää... No ei mahda mitään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti