Fysiikka

Huh mitä juoksemista.


Pikkuhiljaa oon pääsyt laskemisen makuun, viime viikolla kyllä tuli monta välipäivää etten laskenut paperille yhtään mitään. Tämä johtui yksinomaan kiireestä, jos ei ehdi istua 5 minuuttia enempää penkillä ei ole kovinkaan realistista ajatella pystyvänsä tuottamaan minkäännäköistä ratkaisua tehtävään. Tämä on kuitenkin ollut ehkä jopa hyödyksi, juoksemisen lomassa on saanut rauhassa ajatella vaikeita laskuja ja vaihtoehtoisia ratkaisumenetelmiä :)


Oon laskenut kertauskurssin fysiikkaa sekä Valmennuskeskuksen materiaalipaketin fysiikan tehtäviä. Vaikka oon pysytellyt koko viikon ainoastaan mekaniikassa, on näidenkin tehtävien vaikeusasteessa ollut valtava ero. Naurattaa ihan kirjoittaakin näin, mutta abeille tarkoitetun kertauskurssin tehtävät on olleet tähän mennessä huomattavasti vaikeampia! Ajattelisin että tässä on selkeä määrä korvaa laadun -asetelma kyseessä. Abikurssin fysiikan osuus kestää kokonaisuudessaan 20 kontaktituntia, jolloin aikaa tunnilla laskemiselle on jätetty hyvin vähän. Tehtävät ja tehtävämäärät ovat samalla tavalla tiivistettyjä, ja olennaisimmat asiat erilaisista mekaniikan laskutyypeistä tulevat kyllä tutuiksi päältä ja alta. Valmennuskurssin tuntimääräisestä kestosta ei mulla ole oikeasti mitään tietoa, mutta ainakin laskujen määrä per aihealue on paljon suurempi. Laskurutiinin kehittämiselle tästähän on hyötyä: samantyyppiset tehtävät toistuvat useita kertoja ja tästä syystä kaavat alkaa pikkuhiljaa muistaa ulkoa. Molemmat materiaalit kyllä tukevat toisiaan, aivan mahtava fiilis kun hoksaa osaavansa monimutkaisenkin laskun mitä ei aikaisemmin hahmottanut ollenkaan!


Huomenna sitten alkaa kemian kertauskurssi, jännityksellä odotan millainen kurssin vetäjä on!


Rakas kotiutuu 8 päivän päästä, näistä 2 päivää on vielä lomia. Jännittää kovasti ja hymyilyttää - vaikea ajatella että oikeasti ensiviikolla odotus on ohi ja arki alkaa. Kuinka voikaan olla että kun pitkien kinkkujen alussa mietti että parin viikon päästä näkee taas toisen ja aika meni kuitenkin kuin siivillä, ei enää ole jäljellä edes sitä odotusta? Vastahan TJ 100 meni rikki, ei voi olla totta!


Viimeisillä pitkillä lomilla ollaan kyllä saatu juteltua paljon asioista niiden oikeilla nimillä: peloista, toiveista, haaveista, tulevaisuudesta, nykyisyydestä ja meistä näissä kaikissa. Ollaan myös päästy yhteisymmärrykseen monesta asiasta. Helpottaa muutenkin kun voi rehellisesti sanoa mitä ei halua, ja ihana kuulla Rakkaankin todellisia mietteitä. Aika moni meidänkin erimielisyyksistä ja hankaluuksista suhteessa on ollut vain väärinkäsitystä ja kommunikaatiovaikeuksien seurausta, uskomatonta että omista huonoista maneereista alkaa pikkuhiljaa päästä eroon. Suunnitelmat muotoutuu uusiksi joka viikko muttei se juuri haittaa, nyt kuitenkin näyttäisi että Rakas haluaa minut osaksi tulevaisuuttaan ja minä hänet. Eihän tässä mikään hoppu ole, asiat menevät eteenpäin omalla painollaan ja niin pitää ollakin - kaikella on tapana järjestyä :)


Täytyypä mennä nukkumaan, parin päivän päästä saa unikaveriksi Rakkaan lisäksi toisen rakkaan, kun vanhempieni kissa tulee pitämään meille seuraa! Oon onnistunut tartuttamaan parantumattoman kissakuumeen myös soturipoikaan, tästä oireena vauvapuhetta muistuttava kisupuhe ja jatkuvat hellyyskohtaukset kun aikaisemmin ei uskaltanut ottaa edes syliin. Pitäisköhän hävetä vai olla ylpeä.. Heh. 


(Edelleen liian pientä tekstiä vaikka koodissakin näyttäis kaikki olevan kunnossa, hohhoijaa..)