Motivaatio

Pitkä kouluviikko kahdeksantuntisten kokeiden kanssa odottaa ja kaiken lisäksi pitäisi jaksaa laskea omatoimisesti ilman varsinaista tavoitetta. Ehkä pitäisi asettaa joku raja (nämä tehtävät täytyy tehdä perjantaihin mennessä!) - vai olisiko siitä enemmän haittaa kun hyötyä? Tiedän että jos pistän oletusarvoksi jonkin tehtävänumeron, saan ehkä juuri ja juuri ne tehtävät laskettua ja oon sitten jopa tyytyväinen itseeni. Asian ymmärtäminenhän ei riipu niistä tehtyjen tehtävien lukumääristä... Tänään ymmärsin kuitenkin taas paljon asioita, mitkä on jääneet multa aikaisemmin aivan huomiotta. Ehkäpä tällä tahdilla saan jotain aikaiseksikin, näiden orjatyöksi luettavien koulun kokeiden lisäksi.

Erona edelliseen motivaatioon oon huomannut, että juurikin helvetillisen päivän jälkeen oon usein antanut itselleni luvan rentoutua ja unohtaa kaiken muun ekstran (yleensä jollain verukkeella mielenterveyden ja tasapainon säilyttämisestä). Nyt kotiin tullessa pitää ikäänkuin oletuksena että on vaan "välitunti", ja opiskelu jatkuu taas melko vaivatta, ilman suurempia manauksia. Ehkä nuo työpäivän tapaiset käytännön kokeet vanhoista asioista onkin tehneet sen, että aivoihin mahtuu enemmän uutta teoriaa ja jäsentelytapoja? Tai sitten sitä D-vitamiinia pitää oikeasti muistaa syödä joka päivä ;) Tai mikä todennäköisintä, selkeä tavoite avasi vihdoin mun silmät sille työmäärälle mikä tässä on tehtävänä.

Tämä nyt oli tälläinen melko tylsä postaus, mutta tavoitteet pitää vaan itsellekin naputella ylös. Valmennuskurssien ilmoittautuminen on tällä viikolla, joten mietiskelen vielä erilaisia vaihtoehtoja ja punnitsen, josko voisin olla itseohjautuva opiskelija jonkun asian suhteen ja säästää vähän rahaa. Melko halvalla sais kuitenkin ratkaisuineen vanhat pääsykokeet, joita kurssin en usko tarjoavan niin kattavassa muodossa. Tai ainakin halvemmalla kuin satasilla, puhumattakaan siitä että voi käyttää aikansa tehokkaammin laskemalla itsenäisesti kun vääntämällä väkisin epäpätevän opettajan johdolla tehtäviä. Mikäpä valmentaisi paremmin kokeeseen, kun ne kokeet itse? Ennen aattelin etten olis läheskään valmis laskemaan niitä pääsykoelaskuja saati ymmärtämään niitä, mutta nyt ajatus lähinnä naurattaa. Tottakai vanhat kysymykset pitää olla läpihuutojuttu, jos meinaa uusiakaan osata. Tai ainakin siihen haluan pyrkiä. Ja mikäli oon niitä nyt traumojen avautumisen jälkeen uskaltanut katsella, niin eihän ne ihan niin mahdottomilta näin kotona näyttäneetkään kun sillon koetilanteessa ;)

Rakas se puurtaa oman sorvinsa äärellä, josko tänään olisin reipas enkä meniskään enää laskemaan vaan suoraan nukkumaan.. Oli melko kauhistuttavat silmäpussit nimittäin peilissä, kun päiväkseltään vilkaisin. Taitaa olla se riittävä unikin aika kova juttu näissä opintopiireissä.. Ja muutenki ne terveelliset, ei ehkä niin kahvin täyttämät elintavat.

Kaikille pähkäilijöille:

Ettei meillä tarvis mennä sormi suuhun :)