Joulukuu

Vaikea todella uskoa, että on joulukuu! Notskin sivuilla oleva laskurikin väittää pääsykokeen olevan 171 päivän päästä. Alkaa jo hermostuttaa, että riittääkö aika lukion fysiikan kertaamiseen laisinkaan, kun pääsen aloittamaan vasta tammikuussa. Luultavasti ei, mutta katsotaan nyt kuitenkin mihin tämmöinen pieni ihminen pystyy puolessa vuodessa :) Ihan alustahan ei tarvi onneksi lähteä, vaan jotenkin huolettaa silti paljon. 


Ensimmäisestä kuvasta näkyy kuinka täälläkin on välillä jo pakkasta. Nautin suunnattomasti pikkukirpeästä aamuilmasta, jotenkin hymy on ollut herkässä koko ajan. Onneksi tänään sitten satoi, etten nyt ihan murru kun palailen märkään ja pimeään Suomeen parin viikon päästä. Alla olevassa padassa taas on jotain niin hyvää, että muokkaan reseptiä kaasuhellattomaan ja tajinettomaan keittiöön sopivaksi kotiuduttuani ja kerron sen sitten teillekkin. Olin hieman järkyttynyt. 

Tomaattia, valkosipulia, kapriksia ...

Tämä viikko on vähän poikennut edellisistä opiskelun suhteen, oon käynyt pari isompaa kokonaisuutta kemiasta ja biologiasta usean pienen sijaan. Mun heikkous on kyllä hutilointi ja siihen täytyy keskittyä ihan just heti. Voi onneksi tässä on vielä yksi kuukausi ennen uuttavuotta tehdä näitä asioita, piano piano sanottaisi paikallisella kielellä mutta hieman alkaa jo hymy hyytyä. Että ehkä en ookaan niin hyvä kun kuvittelen.

Ehkä hyvä, ehkä huono, en ole vielä päättänyt, oli uutinen sisäänottomäärien mahdollisesta kasvattamisesta. Näin hakijana tietysti ajattelen lähinnä omaa sisäänpääsyä, jälkimmäisenä kaikkea mutta. Tulevana opiskelijana kauhistelen luokkakokoja ja entisestään muutenkin väheneviä resursseja, työllistymistä. En oikein tiedä mitä mieltä tästä pitäisi olla.

Joulukuinen lauantai etenee melko sekavissa tunnelmissa. Päiväkävely muuttui sateen ja liian liukkaiden portaiden takia kierrokseksi kaupungilla, joululahjakoriin päätyi niitä hieman söpömpiä joulujuttuja. Pientä, kevyttä ja tuotto meni lastensuojeluun. Taidan olla sen verran rakastunut noihin tötteröihin, että käyn ostamassa yhden itsellekin :) Viinipullonlämmittimeksi, niinkuin mies myyntikojussa sanoi (rakkaan suomennos - kai myyjä ihan koristetta tarkoitti). Jouluvalotkin on jo sytytetty!

Huopatonttusia!

Viikko on myös mennyt asuntometsästyksessä, ja nyt odotammekin kuumeisesti joskos kelpaisimme vuokralaisiksi keskustan kaksioon tammikuusta eteenpäin. Asunto on valloittava, juuri samanlainen kun meillä nyt on: kotoisa ja yksinkertainen. Paitsi siis yhtä huonetta isompi, että saa makkarin pois olkkarista, ja lisäksi juuri täysin remontoitu. Koulumatka kasvaa parilla kilometrillä, mikä oli itse asiassa mun toiveissakin. Mutta ei kai kannata nuolaista ennenkun tipahtaa, mulla tahtoo olla tapana mennä asioiden edelle. Siis pientä takapakkia ja päivittelyä sitten myöhemmin!