Bioanalytiikasta

Pidin pienen blogihiljaisuuden oikeastaan ihan vahingossa, ehkä ihan hyvä välillä pitää pidempi tauko jos tosiaan ei ole mistä kirjoittaa.

Uusin pääsykoe näyttää näin ulkopuolisen silmin haastavalta, mutta toisaalta ei kuitenkaan mahdottomalta. Jätin lukemisen siis joulun jälkeen kokonaan pois, niin ei tässä olisi ollut mitään mahdollisuuksia kokeessa pärjätä. Tämän vuoksi en edes mennyt kokeeseen, mutta kyllä se vähän harmittaa. Olisi ollut mukava nähdä se oma nollataso, tai että onko sekään noussut.

Blogiini eksyy paljon bioanalytiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Tuntuu hieman pahalta, ettei täältä välttämättä ole löytynyt vastauksia kysymyksiin. Koitan tämän takia hieman valottaa sitä, mikä tämä ala oikeastaan on.


Ainakin oon huomannut että bioanalytiikan opinnoista on toisaalta haittaa, toisaalta hyötyä tämän hakemisen kanssa. Tarkoitan nyt siis pelkästään opintosisältöjä, itse opiskelusta (ja tarkemmin siihen kulutetusta ajasta) on ollut pelkkää haittaa, tietysti. Laboratoriolääketiede on hyvin laaja tutkimusala, ja bioanalyytikko ei nyt niinkään ole sen analyyttinen asiantuntija, mutta ihmisen terveydentilan arviointi erityisesti laboratoriomenetelmillä mitattavissa olevin suurein on kuitenkin meillä hallussa. Vaikka emme ole tekemässä diagnoosia, on kuitenkin tärkeää tietää 1) ihmisen terveydentilan vaikutus laboratoriotulokseen, jotta voidaan arvioda tuloksen paikkaansapitävyyttä ja 2) tutkimuksen kohteena olevien molekyylien funktioiden perusteet, jotta voitaisi arvioida analysointimenetelmän toteutumista. Lisäksi koska olemme lähes ainoa ammattiryhmä, joka hallitsee koko laboratoriotutkimusprosessin kaaren potilaan ohjauksesta tuloksen antamiseen, on tiedon jakaminen yhtä lailla meidän kuin lääkäreidenkin velvollisuutena. Tämä tekee pääsykokeen aiheista tuttuja, mutta toisaalta liiankin tuttuja. Teoreettista osaamista voisi olla enemmän, mutta se ei ole työn tekemiseksi välttämätöntä.

Bioanalyytikon tulisi olla toisaalta ihmisistä ja ihmisten hoidosta kiinnostunut, mutta itsenäiseen työskentelyyn kykenevä ihminen. Ei ole pahitteeksi, että ymmärtää kemian, biokemian ja fysiikan ilmiöitä, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Nämä taidot karttuvat kyllä ensimmäisenä vuonna. Asiakastyötä vihaavillekin löytyy useita vaihtoehtoja.


Meidän pääasiallinen vastuualue, näytteenotto, on vähitellen siirtynyt myös muiden ammattiryhmien hoidettavaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että bioanalyytikko ei ottaisi näytteitä. Etuna bioanalyytikolla näytteenotossa on aikaisemmin mainitsemani laboratorioprosessin kokonaisvaltainen hallinta: näytteenottotilanteessa tai jo ennen sitä tapahtuneilla tekijöillä on äärimmäisen suuri vaikutus näytteeseen ja sen tulokseen. En sano, ettei esimerkiksi lähihoitajilla ole mahdollisuutta toimia hyvänä näytteenottajana, mutta mikäli ei ymmärrä näytteen merkitystä potilaan fysiologisen tilan ilmentäjänä eikä näytteen jatkokäsittelyjä, voi joidenkin muuttujien vakionti tuntua turhalta tai merkityksettömältä, kun ne tosiasiassa ovatkin kriittisiä todellisen tuloksen saamiseksi.

Bioanalyytikon ei tarvitse olla hiljainen laboratoriorotta, jota ei kiinnosta ihmisten kanssa työskentely. Bioanalyytikon koulutuksella voi työskennellä hyvin erilaisissa ympäristöissä - asiakkaiden kanssa, tai ilman. Asiakaspalvelun ääriesimerkkinä näen kliinisen fysiologian laboratorion. Kliinisen fysiologian tutkimuksia ovat esimerkiksi astmaa tai muita hengitystiesairauksia tutkiva spirometria, rasitus-EKG ja työhön liittyvän astman tutkiminen erilaisilla herkistymismittauksilla. Näissä ei oteta ollenkaan verinäytteitä, vaan ihmisen kehon toimintoja mitataan ulkopuolisilla mittareilla, esimerkiksi EKG:ssa sydämen toimintaa tutkitaan elektrodeilla ihon pinnasta ja spirometriassa mitataan hengityksen ilmavirtaa. Tälläisissä tutkimuksissa on koetta ohjaavan bioanalyytikon ja asiakkaan välillä hyvin vahva vuorovaikutustilanne: ohjaajan tulisi kannustaa tutkittavaa antamaan se todellinen, oma paras tulos. Tämä voi olla hyvinkin haastavaa, mikäli potilas ei ole yhteistyöhaluinen tai on hengitys- tai muun sairautensa vuoksi jo kivulias.

Asiakastyöstä pitämättömällekin on olemassa vaihtoehtoja. Esimerkiksi tutkimusryhmissä on usein tarvetta bioanalyytikolle, jolloin työ on enemmän akateemista tutkimustyössä mukana olemista. Tällöin yleensä myös työajat ovat hieman inhimillisemmät, sekä tekemäänsä työhön voi itse vaikuttaa hyvinkin paljon. Myös esimerkiksi patologian laboratoriossa asiakastyöskentely on minimissään, usein patologialla tietääkin yhdestä potilaasta ainoastaan näytenumerosarjan.


Lisää (ja ehkä hieman asiallisempaa eikä niin omakohtaista) tietoa ammatista saa bioanalyytikkoliiton sivuilta, missä on linkki mm. Metropolia-ammattikorkeakoulun kivoihin videoihin ammatista.


Valmistuminen on niin pian, että on vaikea edes kuvitella koko asiaa. Odotan kauhulla ensi kevättä ja suurta luku-urakkaa, mutta onneksi tiedän, ettei tämän ammatin saatuani tarvitse enää koskaan huolehtia ainakaan kesätyöpaikoista!