Heräämisiä

Palailen takaisin "normaalielämään" parin viikon mittaiselta rentoutumislomalta jonka vietin rakkaimpieni kanssa. Koko normaalielämän käsite tuntuu tällä hetkellä melko hurjalta jopa lainausmerkeissä, kun olo on jatkuvasti hieman absurdi. Olotilaan vaikuttaa myös se, että menetin viikonloppuna ihanat uudet ystäväni, joten joudun jatkamaan arkeani ilman heitä.


Olen nyt harjoittelussa sairaalassa kuutisen tuntia päivässä, matkoihin tosin menee sateisena päivänä helposti parikin tuntia. Suomalainen bioanalyytikon koulutus poikkeaa italialaisesta usealla tavalla: täällä bioanalyytikon (eli biolääketieteellisen laboratoriotekniikon) koulutus on lääketieteen tiedekunnan osa-alueena. Koulutus kandiin asti kestää 3 vuotta (vai oliko se neljä?) jonka jälkeen tehdään hetkinen töitä ja jatketaan kouluttautumista maisteritasolle, mikäli virtaa ja rahaa riittää. Työnkuvaan koulutus ilmeisesti vaikuttaa melko paljon, sillä korkeammin koulutetut ovat arvonimeltään pääteknikoita, joiden tekemiset taitavat koostua lähinnä hallinnollisista asioista. Koulutus on maksullista ja mistään käytännönläheisestä oppimisesta ei voi puhua - eräs valmistuva opiskelija sanoi saaneensa viljellä koulutuksen aikana yhden petrimaljan. Harjoitteluissa katsotaan kun toiset tekevät töitä, ei harjoitella. Ei siis ole mitenkään kummallista, että töihin siirtyvät vastavalmistuneet eivät välttämättä osaa laittaa edes putkia koneeseen, jonka toiminnan he kuitenkin teoriassa ymmärtävät täysin.


Täällä on hieman erilainen meininki joka suhteessa. Byrokratia on naurettavaa ja sairaalahierarkia hieman pelottavan jyrkkää. Onneksi kansaiväliset opiskelijat saavat vapaasti katsoa jokaisen ammattiryhmän toimintaa. Tästä voisi kirjoittaa vaikka enemmänkin, mutta olen jo melko turtunut asioihin täällä.


Mutta tärkein: lukuinto palasi takaisin. Tai oikeastaan koko halu hakea tänäkin vuonna. Tajusin että ajankäyttö on minusta itsestäni kiinni, eikä minulla ole muutamia opinnäytetyöhön liittyviä asioita lukuun ottamatta juuri mitään tavoitteita asetettuna ennen joulua. Aion laskea notskia, sillä kys. opus on minulla mukana reissussa ja uskoni pääsykokeen samankaltaisuuteen on vain vahvistunut. Perusteiden huolellinen osaaminen - ihanan yksinkertaista. Melko haastavaa. Ensikerralla menen iltalukioon, nyt täytyy toivoa että olemassaolevien skeemojen täydentäminen olisi ees jotenkin hyödyllistä. Ja onhan se. Valmennuskurssiin en kuitenkaan laita tänä vuonna (ainakaan tämänhetkisten miettelysten mukaan) rahaa, sillä tälläinen laiskamato kuin minä tänä syksynä ei ansaitse sellaista. Ensivuonna siitä saattaisi olla jopa hyötyä, kun on tehnyt pohjatyön ensin. Olen tosi jälkijunassa tälläisten asioiden kanssa, mutta tuntuu että muutenkin koko elämä on katkaistu kahtia tämän harjoittelun takia. Sabotoikohan bioanalytiikan koulutusohjelma tahallaan tätä hakemista? 


Loppuun muutama maisemakuva, koska olen jotenkin superväsynyt kaikesta rentoilusta enkä millään jaksa seuloa mielenkiintoisempia mutta tunnistamattomissa olevia kuvia. Vaikka rakastan avomieheni (hihi) vieressä nukkumista enemmän kuin minkään muunlaista nukkumista, vaikuttaa parin viikon tyynyttömyys hieman unen laatuun. Muuten taidan olla onnellisempi kuin koskaan.

Adige ja tammenterho