Kävin tänään pitkällä kävelyllä, että pääsin pois kotoa. Etelä-Italialainen ystävällisyys (jota uusi huonekämppikseni osoittaa) on tämmöiselle omissa maailmoissa muutenkin kulkevalle suomalaiselle vähän liikaa, hetkittäin. Tottakai arvostan ystävällisyyttä ja kyllä tuota itsekin kysyn esimerkiksi jos teen kahvia, että haluaako muutkin. Mutta siinä vaiheessa kun kahvi kannetaan sänkyyn heti heräämisen jälkeen, töihin lähdöstä tullaan sanomaan suihkuun asti ja juuri tältä pakolenkiltä palattuani löydän tietokoneeni päältä lapun "en ole kotona" koen että mun henkilökohtaista tilaani jotenkin loukattu. Hän ei tietenkään tarkoita mitään erikoista - kun kerran asutaan yhdessä niin sillon asutaan yhdessä. Ehkä mun henkilökemiat ei vaan kohtaa hänen kanssa. Pieniä murheita kuitenkin ja kulttuurierostahan tässä on vaan kysymys. Oon vähän sellaisella valitustuulella nyt, näemmä! Koti-ikävä vaivaa, varsinkin näin viikonloppuisin. Onneksi hyvää jaksaa aina odottaa!
Muutenkin tuntuu että oon saavuttanut jonkinlaisen tasapainotilan henkilökohtaisessa (siis tässä hakuprosessin ulkopuolisessa) elämässä. Meillä menee rakkaan kanssa paremmin kuin hyvin, mikä ehkä toisaalta taas helpottaa ylipäätänsä arjesta selviytymistä. Viime talven stressi oli molemminpuoleista ja näkyi meidän väleissä hirvittävän paljon. Väsyneenä ei jaksa miettiä mistä se väsymys johtuu, vaan kaikki kumuloituu yhdeksi isoksi möykyksi. Sellaisena möykkynä on melko vaikea olla myös toisen tukena, yrittääkään ymmärtää että myös toisella voi olla ollut vähän rankkaa. Pitäisikin aina muistaa edes yrittää pitää huolta omista voimavaroista ja katsoa vähän sitä kaverinkin jaksamista. Kai sitä on vähän aikuistunut taas hieman, kun hoksasin yhtäkkiä rauhoittua ja alkaa nauttiakin elämästä. Sellainen arki on ihanaa jakaa rakkaan kanssa!
Kaikkea sitä ehtiikin miettiä. Kävely ja jälleen yksi uneton yö vetivät voimat niin, että luen lukion kurssitiivistelmiä biologiasta koittaen pysyä hereillä. Tänään on nautintojen päivä muutenkin, sillä Suomessakin myyntiin tulleet uuden sadon viinit ovat kaupoissa ja myös minulla testissä. Veneton alue on hyvää viinialuetta muutenkin: vaihteleva maasto (tasankoa ja vuoristoa) ja helppo vedensaanti saavat aikaan paljon. Ainakin minun makuuni. En tosin ole mikään viiniasiantuntija, täällä sattumanvarainen maistelu ilman viinitilojen tai rypäleiden taustatutkimuksia on melko paljon halvempaa kuin Suomessa ja hyvän viinin käsite on onneksi melko subjektiivinen :)
Tuntuu kuin kaikki soluni tietäisivät että nyt todella on marraskuu ja pimeää pimeää, aurinko tuntui iholla tänään erityisen hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti