Tänään oli alun alkaen tosi huono päivä, kaikki meni jotenkin mönkään. Sitten ajattelin ettei kai se tästä ainakaan paremmaksi muutu, jos sitä kiroaa vaan kokoajan. Sen jälkeen olikin parempi päivä. Joskus on vaan vähän liikaa tämä kielenkääntely, siis italia-englanti-suomi. Ettei oikein tiedä että mitä kieltä sitä nyt sepostais sitten. Ehkä tässä on sama asia kyseessä mistä rakas puhui, että kun tulee se vaihe että ei vaan yksinkertaisesti osaa enää ja tuntuu hirvittävän hankalalta, niin siinä on sitten se kehityspiste. Fiksusti sanottu. Sama homma on nyt siis kielessä, hapetusluvuissa ja fysiikassa. Että kehittelepä sitten. Mutta koska päätin olla positiivinen tänään, niin asiat alkoi näyttää valoisammilta ja tiedänpä ainakin mitä teen seuraavaksi!
Ei se arki täälläkään sen kummempaa ole, niin ei ole oikein mistä höpötellä. Kemian kanssa menen edelleen, sillä vaikka se nyt sujuukin joten kuten niin ei se silti kertaamatta kokeessa mene! Siis mukavia hetkiä kemian kanssa tiedossa vielä hetkiseksi. Melko hankalaksi koin myös viimevuonna tämän fysiikan ja kemian välisen työnjaon, että kuinka kauan ja mitä. Ei oikein tiedä että mikä olis se itselle paras.. Hmm.
Nyt nukkumaan, olen todella väsynyt!
 |
| Tämä kuva on maanantailta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti