Viimeinen kouluviikko

Ensiviikolla alkaa ahkera uurastus, kun koulunpenkki vaihtuu labran kuhinaan. Meillä tätä koulua kestää yllättävän pitkään kesän puolelle ja kateus on lähes iskenyt, kun muut ovat hehkuttaneet kesälomaa jo viikkoja. Täysin kade en kuitenkaan ole, sillä tällä hetkellä jokainen minuutti koulussa on arvokasta työaikaa! Eikä sitä lomaakaan taida olla juuri tiedossa.. :)


Aurinkoisen päivän vastapainoksi löytyi vähän turhankin synkkiä, sateisia kevätkuvia. Pian siis valmistun tähän ammattiin, mikä on toisaalta hyvin jännittävä asia. Tulevaisuus on jotenkin niin auki, kun ei tiedä esimerkiksi toimeentulosta varmasti mitään joulukuun toiselta puolelta! Toivoisin kovasti, että saisin heti melko mieluisan työpaikan, jotta voisin tehdä mahdollisimman paljon hommia ennen kevättä, kun luku-urakka alkaa. Hakukaupunki on edelleen kysymysmerkki, sillä tunteet vetävät etelään mutta järki taas tänne hieman pohjoisempaan. Kannustavista kommenteista täällä blogissa joskus kauan sitten tosin tajusin sen, että pisterajat ovat todella vain rajoja, joita ei kannata liian sokeasti tuijottaa. Mietin, että pitäisiköhän sitä tehdä sellainen kakkossuunnitelma opiskelua varten ensi vuodeksi, vai suoraan pysytellä töissä välillä. Jännittävää, kun on niin paljon vaihtoehtoja!


Olen nauttinut paljon tästä "lukemattomasta" keväästä. Tietenkin on todella tyhjä olo, kun tietää ettei ole mitään mahdollisuutta päästä opiskelemaan syksyllä, kun ei ole edes hakenut. Kuitenkin olen ehtinyt tehdä paljon sellaisia asioita, mihin ei ole aikasemmin aikaa riittänyt. Esimerkiksi urheilu on sellainen, mistä oon kyllä nauttinut äärimmäisen paljon! Parisuhteesta kuitenkin huomaa heti, että melkoista kiirettä ja stressiä tässä keväällä on ilmassa. Onneksi tämä on vain yksi vuodenaika.

Bioanalytiikasta

Pidin pienen blogihiljaisuuden oikeastaan ihan vahingossa, ehkä ihan hyvä välillä pitää pidempi tauko jos tosiaan ei ole mistä kirjoittaa.

Uusin pääsykoe näyttää näin ulkopuolisen silmin haastavalta, mutta toisaalta ei kuitenkaan mahdottomalta. Jätin lukemisen siis joulun jälkeen kokonaan pois, niin ei tässä olisi ollut mitään mahdollisuuksia kokeessa pärjätä. Tämän vuoksi en edes mennyt kokeeseen, mutta kyllä se vähän harmittaa. Olisi ollut mukava nähdä se oma nollataso, tai että onko sekään noussut.

Blogiini eksyy paljon bioanalytiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Tuntuu hieman pahalta, ettei täältä välttämättä ole löytynyt vastauksia kysymyksiin. Koitan tämän takia hieman valottaa sitä, mikä tämä ala oikeastaan on.


Ainakin oon huomannut että bioanalytiikan opinnoista on toisaalta haittaa, toisaalta hyötyä tämän hakemisen kanssa. Tarkoitan nyt siis pelkästään opintosisältöjä, itse opiskelusta (ja tarkemmin siihen kulutetusta ajasta) on ollut pelkkää haittaa, tietysti. Laboratoriolääketiede on hyvin laaja tutkimusala, ja bioanalyytikko ei nyt niinkään ole sen analyyttinen asiantuntija, mutta ihmisen terveydentilan arviointi erityisesti laboratoriomenetelmillä mitattavissa olevin suurein on kuitenkin meillä hallussa. Vaikka emme ole tekemässä diagnoosia, on kuitenkin tärkeää tietää 1) ihmisen terveydentilan vaikutus laboratoriotulokseen, jotta voidaan arvioda tuloksen paikkaansapitävyyttä ja 2) tutkimuksen kohteena olevien molekyylien funktioiden perusteet, jotta voitaisi arvioida analysointimenetelmän toteutumista. Lisäksi koska olemme lähes ainoa ammattiryhmä, joka hallitsee koko laboratoriotutkimusprosessin kaaren potilaan ohjauksesta tuloksen antamiseen, on tiedon jakaminen yhtä lailla meidän kuin lääkäreidenkin velvollisuutena. Tämä tekee pääsykokeen aiheista tuttuja, mutta toisaalta liiankin tuttuja. Teoreettista osaamista voisi olla enemmän, mutta se ei ole työn tekemiseksi välttämätöntä.

Bioanalyytikon tulisi olla toisaalta ihmisistä ja ihmisten hoidosta kiinnostunut, mutta itsenäiseen työskentelyyn kykenevä ihminen. Ei ole pahitteeksi, että ymmärtää kemian, biokemian ja fysiikan ilmiöitä, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Nämä taidot karttuvat kyllä ensimmäisenä vuonna. Asiakastyötä vihaavillekin löytyy useita vaihtoehtoja.


Meidän pääasiallinen vastuualue, näytteenotto, on vähitellen siirtynyt myös muiden ammattiryhmien hoidettavaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että bioanalyytikko ei ottaisi näytteitä. Etuna bioanalyytikolla näytteenotossa on aikaisemmin mainitsemani laboratorioprosessin kokonaisvaltainen hallinta: näytteenottotilanteessa tai jo ennen sitä tapahtuneilla tekijöillä on äärimmäisen suuri vaikutus näytteeseen ja sen tulokseen. En sano, ettei esimerkiksi lähihoitajilla ole mahdollisuutta toimia hyvänä näytteenottajana, mutta mikäli ei ymmärrä näytteen merkitystä potilaan fysiologisen tilan ilmentäjänä eikä näytteen jatkokäsittelyjä, voi joidenkin muuttujien vakionti tuntua turhalta tai merkityksettömältä, kun ne tosiasiassa ovatkin kriittisiä todellisen tuloksen saamiseksi.

Bioanalyytikon ei tarvitse olla hiljainen laboratoriorotta, jota ei kiinnosta ihmisten kanssa työskentely. Bioanalyytikon koulutuksella voi työskennellä hyvin erilaisissa ympäristöissä - asiakkaiden kanssa, tai ilman. Asiakaspalvelun ääriesimerkkinä näen kliinisen fysiologian laboratorion. Kliinisen fysiologian tutkimuksia ovat esimerkiksi astmaa tai muita hengitystiesairauksia tutkiva spirometria, rasitus-EKG ja työhön liittyvän astman tutkiminen erilaisilla herkistymismittauksilla. Näissä ei oteta ollenkaan verinäytteitä, vaan ihmisen kehon toimintoja mitataan ulkopuolisilla mittareilla, esimerkiksi EKG:ssa sydämen toimintaa tutkitaan elektrodeilla ihon pinnasta ja spirometriassa mitataan hengityksen ilmavirtaa. Tälläisissä tutkimuksissa on koetta ohjaavan bioanalyytikon ja asiakkaan välillä hyvin vahva vuorovaikutustilanne: ohjaajan tulisi kannustaa tutkittavaa antamaan se todellinen, oma paras tulos. Tämä voi olla hyvinkin haastavaa, mikäli potilas ei ole yhteistyöhaluinen tai on hengitys- tai muun sairautensa vuoksi jo kivulias.

Asiakastyöstä pitämättömällekin on olemassa vaihtoehtoja. Esimerkiksi tutkimusryhmissä on usein tarvetta bioanalyytikolle, jolloin työ on enemmän akateemista tutkimustyössä mukana olemista. Tällöin yleensä myös työajat ovat hieman inhimillisemmät, sekä tekemäänsä työhön voi itse vaikuttaa hyvinkin paljon. Myös esimerkiksi patologian laboratoriossa asiakastyöskentely on minimissään, usein patologialla tietääkin yhdestä potilaasta ainoastaan näytenumerosarjan.


Lisää (ja ehkä hieman asiallisempaa eikä niin omakohtaista) tietoa ammatista saa bioanalyytikkoliiton sivuilta, missä on linkki mm. Metropolia-ammattikorkeakoulun kivoihin videoihin ammatista.


Valmistuminen on niin pian, että on vaikea edes kuvitella koko asiaa. Odotan kauhulla ensi kevättä ja suurta luku-urakkaa, mutta onneksi tiedän, ettei tämän ammatin saatuani tarvitse enää koskaan huolehtia ainakaan kesätyöpaikoista!

Kirkastuu, sumenee

Kiireet alkaa vihdoin helpottaa, ehtii hengittää.

Jouduin jättämään neurofysiologian tentin väliin noiden aikasempien kiireiden takia. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää, ja nyt sitten lukulistalla onkin kliinisen yleisfysiologian jälkeen lisää neuroa.

Seminaarin sentään sain tehtyä, ja vaikka tuotos oli oikeesti tosi huono niin tekemiseen käytetty työ oli tärkeämpää. Saisi siitä hyvänkin tehtyä, kun huonous johtui enemmänkin kiireestä kun lähteistä, mutta eipä asia mulle kovin tärkeä ole.

Seuraavaksi teen sämpylöitä. Reseptin nappaan mun parilta kaikkien aikojen suosikkibloggaajalta pastanjauhannasta jotka taisivat napa sen taikatiinulta, porkkanaa, pellavaa ja kauraa tiedossa. Katsotaan kuinka pomminvarmoja ovat, sillä mun leipomiset on yleensä ensimmäisellä kerralla suoraan kuin jostain painajaisesta. Jauhajat on aina ollut sellainen pomminvarma blogi, että oli mitä tahansa minkä täytyy onnistua niin sillon resepti haetaan tuolta.

Kesätyöt on tietysti myös ajankohtaisia, onneksi ne pitäisi olla jo näillä opintopisteillä melko selvä juttu. Tämä kesä menee opiskelupaikkakunnalla töissä, joudun siis etsimään uutta työpaikkaa vaikka edellisestä olisi ollut satavarmasti töitä. On vain liian kallista maksaa kahta vuokraa, varsinkin jos haluaa pitää viikon kaksi lomaa. Ja varsinkin, jos haluaa olla sen loman Italiassa!

Jotenkin on vaikeaa hengähtää kun on tehnyt niin paljon. Toivottavasti stressi laukeaisi pian, eikä jäisi tälleen kalvamaan niinkun usein käy. Tämäkin päivitys on näin lyhyt ja sekava, koska sellainen olo mulla on viime viikot ollut. Lyhyt olo mulla on kyllä aina, sekavuus vaihtelee :)

Nyt sämpyöiden kimppuun.

Koulustressiä

Roope-setää lukiessa tuli hymy suupieliin

Lääkärihaaveet ovat joutuneet auttamatta takasijalle, kun kliinisen neurofysiologian tentti ja yhden opinnäytetyön seminaarin deadline lähestyvät. Lisäksi on hirvittävän outoa olla taas oikeasti opiskelemassa eikä vain pyörimässä jossain sairaalassa. Onneksi molekyylibiologian ja geenitekniikan syventävistä kurssista on jotain hyötyä tuossa opparin vääntämisessä ja jollain tasolla ehkä myös pääsykokeissa, muuten olis melko lyöty olo. Eihän näitä koulun juttuja voi tietenkään suoraan hyödyntää kevään koitoksessa, varsinkaan nyt kun pääsykoevaatimukset on muuttuneet, mutta ainakin se helpottaa vähän perimäkurssin hahmottamista.

Tuntuu tosi pahalta kun en ehdi laskea kemiaa ja fysiikkaa, vaikka tiesinkin jo kesällä että tästä ei tule sitä vuotta kun minut hyväksytään opiskelijaksi. Nyt vaikuttaa tieysti tosi onnettomalta, kun kaiken vapaa-ajan vie tuo seminaarin kirjoittaminen. Oon tainnut ennenkin puhua tästä, mutta ymmärrän sen jos joku muu hakija ajattelee minut laiskaksi. Että lääketieteellisen pääsemisessä on kyse asioiden priorisoinnista - jos haluan lääkikseen niin kyllähän sillon se hakeminen menee ihan ykkössijalle, ja sitten vasta tulee tuo "oikea koulu". 

Mun täytyy hieman puolustautua, sillä tiedän kyllä että tällä touhuamisella ei pääse lääketieteelliseen, mutta haluan kantaa vastuuni tästä opiskelusta ja haluaisin valmistua tähän ammattiin vaikka opiskelupaikka mulle aukeaisikin. Vaikka siis en näe itseäni bioanalyytikkona tulevaisuudessa kovinkaan pitkään, ei ole mitään järkeä jättää ammattitutkintoa suorittamatta, kun siitä on niin vähän enää jäljellä. Omasta jaksamisestakin tässä on kyse.

En tiedä ajatteleeko noin edes kukaan, sillä jokaisella on omat syynsä hakemiseen tai hakematta jättämiseen. Eikä toisten menestyskään ole minulta pois - totta kai toivon, että jokainen joka tekee kovasti töitä pääsykoetta varten pääsisi ensi syksynä opiskelemaan. Niinhän sen pitää mennäkin. Kyllä opiskelemaan pääsevät ne, jotka sen ansaitsevat. Minäkin sitten, kun pystyn sen osoittamaan myös pääsykoetilanteessa :)

Tämä nyt on tälläistä avautumista, aivot lepäävät kun saa vähän aikaa kirjoitella vaan mitä mieleen tulee. Muutoin oonkin melko onnekas, kun saan olla kotona tekemässä tätä seminaaria ja hoitaa kipeäksi tullutta puoliskoa. Toivottavasti ja luultavasti elämä selkiytyy kunhan nämä koulupaineet helpottavat.

Pikaiset kuulumiset

Täytynee ilmoittaa, että elossa ollaan! Joskaan en ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, ainakaan mahani ei ole ollut tyytyväinen maiseman vaihtoon. Kaikki aika on mennyt vihdoin meille osuneen unelma-asunnon muuttamiseen asumiskelpoiseksi laatikkomeren sijaan, tai sitten stressailuun opinnäytetyön turhista paperihommista ja noh, sen kirjoittamisesta.


Ainakin tunnelma on parempi kun Italiasta lähtiessä. Jotenkin tämä asuntokin tuntuu jo nyt melko kotoisalta. Täytyy kyllä seuraavaksi katsoa tarkkaan miten aikataulutan kaiken, tuntuu sekasortoiselta valmiiksi. Ehkä se johtuu näistä muuttolaatikoista.


Siis myöhemmin asian kimppuun, vähän enemmällä ajalla.

Pieniä yksityiskohtia asunnosta

Hyvästejä

Viimeiset päivät menevät nopeammin kuin ensimmäiset. Kirjojen varaslähtö Suomeen lopetti lukemisen, oikeastaan jollain tasolla myös lukuinnon. Tai kyllä se lukuinto siellä olis vielä, palava halu päästä opiskelemaan vielä enemmän, mutta tulevat deadlinet oikeasta koulusta painavat niskaa lamauttavan painavana. Olen ollut viime viikot muutenkin kauhean alakuloinen, asuntorintamalla tulee pettymyksiä pettymyksien perään meistä riippumattomista syistä (nopeat syövät hitaat). Jotenkin voimat ovat vähissä, eikä mun tunnetaitoni ole tarpeeksi kehittyneet että osaisin käsitellä pettymyksiä jotekin rakentavalla tavalla. Että selvä homma ja paluu arkeen. Oon vähän sellainen murehtijatyyppi. Onneksi tiedän sen itsekkin, voin pikkusen miettiä että onkohan tässä nyt tosissaan kaikki ihan noin kurjasti.


Koko tämä murhe voi johtua myös täältä lähtemisestä ja jostain kummasta etukäteisikävästä. Vaikka en mitään elinikäisiä ystävyyssuhteita ole täällä solminutkaan, on jotenkin hirvittävän lohdutonta jättää kaikki nämä ihmiset ja paikat taakse. Mutta on ihanaa palata kotiin.

Eli luultavasti mulla on lukemisesta järkevää sanottavaa vasta uutena vuotena. Kai tässä voi muutamat geeniasiat kerrata, kun en niistä kaikesta genetiikan opiskelusta huolimatta muistanut juuri mitään. Mutta eihän sillä biologialla edelleenkään saa opiskelupaikkaa.


Jospa hymy kasvoilla auttaa eteenpäin! Siihen avuksi sairaalalaulajat (saatoin laittaa tämän tänne jo aiemmin).

Marian juhlapäivä

Vesparakkautta

Täällä on tänään ollut kansallinen, kai ainakin siis katolinen juhlapyhä, eikä tietekään ollut töitä. Täytyi ihan tarkastaa wikipediasta että mistä tässä on oikein nyt kyse, ilmeisesti juhlitaan synnittömän Marian sikiämistä, 9 kuukautta ennen raamatussa mainittua Marian syntymäpäivää. Mulla on selvästi sivistyksessä jokin aukko, kun en ollut kuullut tästä aikaisemmin. Jotenkin muutenkin kummastuttaa tämmöiset juhlapyhät, tuntuvat vähän väkisin väännetyiltä ja keskiaikaisilta. Kulttuurieroja, taas.


Eihän me saatu sitä asuntoa mistä aikaisemmin mainitsin. Ei se auta kun etsiä. Oon todella huono pettymysten kanssa, eikä tuommoisen ihanuuden menettäminen ole mitenkään helppoa. Jospa pienistä pettymyksistä nousee sitten yks iso onnistuminen? 


Tänään olen väsynyt.