Tälläinen mietelause tuli vastaan facebookissa, yksi turhista aforismiapplicationeista taas. Tuo kuitenkin iski melko syvälle, taas on ollut melkoista melua tyhjästä välillä. En tiedä mikä mulla nyt on kun tuntuu että kaatuu seinät päälle kaikilla elämän osa-alueilla - pitäis vissiin harkita kirkasvalolampun ostoa. Vaihtoehtoisesti voisin käydä solariumissa lämmittelemässä. Tästä varmaan suuttuu joku, sehän aiheuttaa ihosyöpää ja ties mitä muita sairauksia! Tottakai UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää, siksi siltä täytyy suojautua. En kuitenkaan ole mikään solariumin himokäyttäjä: olen käynyt neljä kertaa elämäni aikana moisessa paikassa ja siitäkin on vuosia aikaa. Jos keinovalo vaikuttaa elämänlaatuuni ja itseasiassa myös atopiaan taipuvaan ihooni positiivisella tavalla, sallin sen itselleni. Tällä hetkellä tuntuu vaan niin epätoivoiselta, että olisin valmis kokeilemaan kyllä ihan mitä vaan.
Talvipäivä on harmaa tälläkertaa, odottelen säätiedotuksessa luvattuja aurinkoisia kirpakoita pakkaspäiviä. Harkitsin myös lähteväni yksin äkkilähdöllä johonkin kauas lämpimään, mun ja kullan yhteiset matkasuunnitelmat kun on kaatuneet puolustusvoimien posauttamaan aukkoon hänen rahapussissaan. Ehkä se onkin sitä mitä tarvisin - aikaa itselleni. Intin ajan kun totuin siihen että saan olla itsekseni ja päättää omista asioistani. Kotiutumisen jälkeen oonkin taas huomannut katsovani kellosta ensin että milloin herra tulee kotiin ja sitten vasta omat menoni, oon siis ottanut melkeenpä takapakkia koko itsenäisyyshommassa mitä julistin niin kovasti kun intti loppui. Onkohan tämä jotakin lomafiilistä vielä? Kuukausi kotiutumisen jälkeen? Että hyvät hetket haluaa jakaa toisen kanssa kun hän vaan sattuu olemaan samassa kaupungissa. Pitääpä kehitellä tätä ja miettiä vähän haluanko oikeasti itse jotain vain yritänkö vaan napata aikaa inttilesken tarmolla.
Harmaan talven keskellä on silti jotain positiivista, sillä huonekasvini puskee uutta hedelmää innokkasti vetoisesta ikkunalautapaikasta huolimatta:
 |
| Uusia kukkia! |
 |
| Vanhoja kukkia - tämä pieni on kyllä jo puolta senttiä pidempi kuin kuvanottohetkellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti