Pannukakku tuli kuin tulikin väännettyä, ensimmäiseksi pannukakukseni se onnistui melko hyvin.. Tietysti pannukakut pitäisi syödä tuoreiden mansikoiden tai edes mansikkahillon kanssa eikä minkään suklaakastikkeen, mutta jääkaappi ei antanut mulle niitä vaan täytyi luoda sit omat täytteet. Onneksi kermavaahtoa oli kuitenkin, muuten olis pitänyt lähteä kauppaan.
Nyt tehtiin Rakkaan kanssa melkoset valkosipuliherkut, joista en ikävä kyllä ehtinyt napata edes kuvaa. Valkosipulitomaatit on kyllä parasta vähään aikaan, mikään ei piristä niin paljoa kun hiljalleen täyteläisessä oliiviöljyssä paistuneet tuoretomaatit pehmeäksi ja makeaksi paahtuneiden valkosipuleiden kanssa.. Reseptiä saa vapaasti kysyä jos joku valkosipulin ja makoisien tomaattien ystävä sattuu kiinnostumaan ;) Tekeytyvät uunissa kuitenkin itsekseen 45 minuutissa syötäviksi, melko juhlava lisäke arkiruokaan ja pienellä rahalla.
Ruokaan on ihana panostaa ja sille omistettu aika maksaa itsensä takaisin ennemmin tai myöhemmin - aina. Rakaskin on onneksi samaa mieltä, moni muu saattaa pitää meitä jotenkin pröystäilevinä tai mässäilevinä jos sanon ettei ruuasta saa tinkiä. Oon tinkinyt yksinasumiseni aikana vain kerran ruokavalinnoistani, ja silloinkin säästin rahaa jotta pystyin syömään lomareissulla mitä halusin. Itselleni urheilu ei ole koskaan antanut samanlaista keskittymisen tunnetta kuin täydellisen ruuan valmistaminen on. Leipominen on tästä keskittymisestä hyvin kärjistetty esimerkki enkä edes harrasta sitä niin paljon kuin siitä puhun - siihen kuitenkin kulminoituu useat ruuanlaiton kulmakivet. Ainoastaan luova hulluus puuttuu monesti omista leipomuksistani, muttei se tarkoita ettei sitäkin voisi yrittää! Joku varmaan pitää mua ja Rakasta näiden juttujen perusteella ylipainoisena, mutta meidän ruuanlaitossa ei ole kyse niinkään mässäilystä ja jatkuvasta herkuttelusta kun piristävistä panostuksista. Ei arkiruuan tarvi olla pahaa jotta se olis terveellistä :) Aikaahan se vaan vaatii ja jaksamista, yksin asuessani (lue: intin aikana) tilanne oli hieman toinen juurikin näistä syistä. Panostinkin sitten siihen että Rakkaalle oli ruoka odottamassa siistissä kodissa kun vihdoin tultiin lomille. Valmistautuminen toisen kotiin tuloon oli itsellekkin melkoista meditaatiota ja irtautumista kouluhommista, mutta tämä taitaa olla nyt toisen postauksen aiheita...
Koulujuttuja on tullut taas kirittyä kiinni sairastumisen jäljiltä, mitä enemmän saa tehtyä sitä kovempi tahti on päällä. Melkoinen yllätys oli että sain lahjaksi useita lääketieteellisiä oppikirjoja, muun muassa Sobottan Atlas of Human Anatomy I & II, Guytonin Human Physiology and Mechanisms of Disease, pediatriaa, radiologiaa... Ei mitään uusimpia painoksia mutta ainakin anatomian kirjat on uskomattomine kuvineen äärimmäisen kattavia. En koskaan ollut ees aatellut että jossain kirjassa olis kaavakuva, piirretty kuva, valokuva leikkeestä ja ruumiista samassa paketissa ja useista kuvakulmista. Mikäpä motivois enemmän laskemaan kemiaa kun nuo ;) Englanti saattaa tulla vastaan fysiologiassa: vaikka asiat eivät mitään uusia enää olekaan on niiden ymmärtäminen suomeksikin välillä vaikeaa. Luulenpa että siinä vaiheessa kun fysiologiaa täytyy ruveta kertaamaan on aloitettava melko perusteellinen luku-urakka, kokonaisuutta ei kuitenkaan voi hallita koskaan liian hyvin.
Menipä jaaritteluksi ihan muista jutuista kun ruuasta! Oon vaan niin helpottunut kun asiat lähtivät vihdoin rullaamaan ja sain motivaation sekä energian takaisin. Tekemistä oli blokannut stressi, joka laukesi sillä että hoksasin ettei tässä oikeasti ole mitään hätää. Tentit tulee ja tentit menee, mut eihän ne ole vielä tänään eikä huomenna. Viimeinen ilta on siis vielä edessä, mitäpä sitä hättäilemmään vielä tässä vaiheessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti