Vapaailta

Tuntuupa kummalliselta viettää vapaailtaa pitkästä aikaa. Vapaalla tarkoitan sitä, ettei minkään työn deadline mene huomenna umpeen ja ei tarvi vääntää hiki hatussa. Muutama paperijuttu on vielä tekemättä mutta niiden palautukseen on vielä viikko aikaa ja ajattelin että taidan tarvita lepotauon.

Kemian laskut tuntuvat hyviltä. En osaa kaikkea täydellisesti ja joitain juttuja olen unohtanut siitä "supertietämyksestäni" missä olin joskus viime keväänä tai sitä edellisenä, mutta onhan se nyt huomattavasti helpompaa kun fysiikan opettelu. Ehkäpä se oli vähän kunnianhimoista mennä suoraan fysiikan lukion oppimäärän kertauskurssille kun ei ole suorittanut niitä peruskurssejakaan koskaan kunnolla. Tokihan mulla on se AMK -fysiikka käytynä ja on siitäkin jonkinlainen laiha lohtu.

Hauskaa kuitenkin että vapaapäivänä sitä vihdoin jaksaa tehdä niitä mukavia hommia, kuten lukea pääsykokeisiin. Taisin vaan hukata pääsykoelaskuja sisältävän opuksen tänne jonnekin (tämä tosin piti kirjoittaa vain ääneen ja muistinkin missä se oli - laskut jatkukoon). Pyrkiminen on kuitenkin mulle niin tärkeä asia että mielelläni kulutan lepohetket siihen, nyt ainakin kun ulkona on vielä suurinpiirtein valoisaa. Kannatti jättää kolmen tunnin odottelu yhden luennon takia välistä ;)

Kesämuistoja Italiasta - tuleva vaihtokohde?

Asiat rullaavat eteenpäin pikkuhiljaa. Aamulla oli kylläkin taas se epätodellinen olo: miten ihmeessä oon joutunut tänne kämppään tuommoisen tyypin kanssa, kuka se ees on, mihin helvetin kouluun oon menossa ja minkä takia jne jne... Ei mikään mukavin olotila, puhuttiin kylläkin Rakkaan kanssa siitä ja hällekin on tullut joskus samanlainen olo. Kiva kuulla että myös ilman hormonimyrkkylääkkeitä voi tulla omasta elämästä irtautumisen kokemuksia ;) Olo kuitenkin helpotti kun sain sanottua siitä, oli vähän puhe että mainitsisin aina kun on sellanen kumma fiilis enkä vaan kiukuttelis syyttä. Rakas ei nimittäin omien sanojensa mukaan ollut "koskaan edes huomannut et olisin mitenkään erityisen kiukkunen" :D Vissiin melko tehokasta murjottamista.

Kiva ottaa välillä vähän kevyemmin. Teen itselleni varasuunnitelmaa ensvuodelle, melko pienimuotoista kuitenkin. Meen varmaan ulkomaille opiskelemaan omaa alaa, vaihtoharjoittelun merkeissä tosin ja vaan 3 kk.. Mutta on se parempi kun ei mitään. En halua pettyä kesällä pääsykoetuloksista ja kärsiä koko pimeää talvea sit jossain terveyskeskuksessa kun voisin olla Shanghaissa tai Espanjan auringossa tekemässä samoja hommia.. Ei tuo 3 kk mitenkään mahdoton aikakaan ole, jos puolessa välissä näkis Rakastakin niin sehän ois sitten vaan pari 5 vk ginestä ;) Ja sais olla vähän aikaa taas omissa oloissaan - löytää ittensä sieltä parisuhteen alta.

Enpä muuten ole ainoa joka haikailee sitä oman ittensä löytämistä. Taas joutui toteamaan että intti oli ehkä parasta ikinä, kun oli pakko olla erossa. Ainaki meille se teki hyvää. Rakas ei tykännyt koko armeijasta ollenkaan mutta ainakin tuosta asiasta se oli melkosen samaa mieltä. Yks parhaista kavereistani on seurustellut reilu pari vuotta (oisko jo kohta kolme? vastahan ne tapasi..) ja ovat asuneet tästä yhdessä vuoden. Hän kaipaa kovasti jotain uutta ja ymmärrän kyllä mistä hän puhuu. Aika tasapaksuksi se suhdekin menee kun ei ole ollenkaan ikävä toista, ei oikeen tiedä että ikävöiskö sitä ollenkaan. Vaikea kai tuollaisissa tilanteissa on miettiä mitään järkevää uutta. Koulu on eräänlainen työ, ja sieltä tullaan kotiin rentoutumaan ja sekin on tavallaan työtä. Pitää olla siis kolmaskin ja miksei neljäskin työ - pakko siitä suhteestakin on välillä päästä rentoutumaan. 

Jospas nyt menis laskemaan sitä kemiaa kuitenkin kun opuskin löytyi taas, päivänvaloakin riittää vielä pikkuisen. Vai veiköhän vaihtosuunnitelmat nyt keskittymisen ihan kokonaan...