Ajattelin kirjoittaa ihan vaan siitä syystä, etten ole vähään aikaan kirjoittanut mitään. Otin itseä niskasta kiinni ja aloitin lukemisen. Tästä seurasi automaattisesti ajanpuute ja kirjoitusaiheiden vähyys, kun en oikeastaan näe mitään järkeä luetella asioita joita olen lukenut päivän aikana.
Lukusuunnitelmaa en ole vieläkään tehnyt ja alkaa jo vähän ahdistaa oma suunnitelmattomuus. On niin monta muuttujaa, etten jotenkin ehkä uskalla tehdä sitä aikataulua. Pienestä asiasta kyse, onneksi. Luen kuitenkin nyt pääasiassa biologiaa kerraten/yhdistellen sitä viimevuonna loppumetreillä oppimiini asioihin, jotka eivät ehkä silloin viimeisen kerran kirjaa lukiessa tulleet mieleen (tämä asia liittyy muuten nyt tähän - ja tähän - ja tähän...). Aika hurahtaa kuin siivillä, kun eksyy etsimään lisää tietoa edes galenoksen sisältä. Pienestä, muutaman sivun puolikkaan tekstistä tulee valtava mind-map ja kokonaisuus, kun ottaa koordinaatistoon lisäksi fy ja ke-akselin. Olen tykännyt kolmen kombosta: muistiinpanovihko, galenos, notski. Notskin hakemisto on hyvin nimetty (en keksi nyt oikeaa sanaa, ehkäpä galenoslähtöinen olisi nyt välttävä) ja sen avulla on ihanan helppo etsiä esimerkiksi aiheeseen liittyvät kaavat ja muut yksityiskohdat.
Tulipas hauska mielikuva galenos-koordinaatistosta, bi-fy-ke -akseleineen :) Kai jokainen osattu asia, vaikkapa nyt aineiden kuljetus solukalvon läpi, asettuu tiettyyn kohtaan (kemiasta integraaliproteiinit, fosfolipidit, sähkökemiallinen gradientti ja ylipäätänsä molekyylien väliset vuorovaikutukset, fysiikasta Fickin laki ja muut molekyylivuontiheydet, vesi/oktanoli -suhteet, biologiasta varmaankin sitten elektrolyyttitasapaino ja lepopotentiaali, aktiopotentiaali, proksimaalisen tubuluksen valikoiva eritys ja ADH ja ja ja ja.....). Jokainen osattu taso asettuu akselilla tietylle etäisyydelle ja kas, ollaan siinä pisteessä millä pääsee sisälle. Eri asiakokonaisuudet muodostavat varmaan sitten jonkun pisteestä-pisteeseen kuvion tai kolmiulotteisen kuvan! Mitä luultavimmin pallon, kun kerran luonnontieteellisistä asioista puhutaan.
Ehkä olen hieman väsynyt. Vaihtoni, tai pikemminkin työharjoitteluni, vaatii hieman kieliopintoja kun menin ilmoittamaan itseni vaativammalle tasolle (tai noh, beginner eikä absolute beginner) ja joudun tasokokeeseen päästyäni maahan. Jotenkin rupesi stressaamaan myös suullinen koe, joka pidetään vasta jouluna, mutta nyt taso tuntuu liiankin kovalta (vaikka puhuttaisi esimerkiksi paitojen väristä). Ennakkopanikointia, onneksi ei tarvitse itse opiskella kaikkea :)
Tilipäivä oli eilen, ja taidankin nyt katsella hieman valmennuskursseja ja niiden aikatauluja. Myös avoimen yliopiston IFA kiinnostaisi, vaikka tämä alue ei mulla mikään heikoin olekaan. Sen voisikin "ulkoistaa" valmennuksesta sinne ja säästää hieman.
Katselin toisen bloggarin haukkumasta solu-dokumentista kanavasurffatessani pienen pätkän, jossa puhuttiin Remak -nimisestä henkilöstä joka keksi solujen syntyvän soluista, ja siitä kuinka arvostettu professori ei ensin tukenut teoriaa mutta 30 vuoden jälkeen otti koko teorian omiin nimiinsä (ja saneli asian latinaksi - omnis cellula e cellula). Tämä muistutti Rakkaan ja mun Bolognan reissusta vuosia sitten, kun eksyttiin "kivan näköiseen taloon" joka osoittautui reissun jälkeen Bolognan historiallisen yliopiston lääketieteelliseksi keskukseksi (tai vastaavaksi). Tämä selvisi siis siten, että sattumalta yhdessä dokumentissa ylistettiin yliopiston anatomian opetustilaa, jossa obduktio suoritettiin luentosalin näköisessä tilassa (keskellä avauspöytä). Kohtaloa tai ei, mutta tuttu salihan se televisiossa heilui ja juontaja pälyili valkoista marmoripöytää lumoissaan! Sainpa kuvankin, joskaan en tainnut osata käyttää kameraa kovin hyvin:
Jos joku tunnistaa salin, saa kertoa historiasta enemmänkin (tai sitten kerron lisää, kunhan jaksan selvitellä asiaa). Jotenkin lääketieteen historia on muutenkin ollut aina hirvittävän mielenkiintoista, kaikki lääketieteen kehityksestä kertovat videot, tekstit ja erityisesti kuvat saavat silmät syttymään. Tässä g.i.-kanavan anatomiaa à la Galenos:
Vaan tämä lienee jo vanha juttu ;)
Nyt haen pyykit koneesta ja tartun kirjaan. Illan (ja yön...) ohjelmassa joko laajennettuna metabolia, tai avere -verbi. Ehkäpä molemmat, näin lauantain kunniaksi. Tälläiset päivät on yksi niistä Rakkaan työviikonloppujen parhaista puolista. Tiedän, että saan tehdä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti