Postia!

Opiskelijaversio eli mustavalkoinen notski - vau!

Kauan odotettu "pikkuinen" paketti saapui! Mikähän siinä on, kun eteisessä väsynyttä riepua (siis maanantai-minua) odottava paketti tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä. Jos yhtään tunnen itseäni, en uskalla heittää pakkauslaatikkoakaan pois positiivisten mielleyhtymien vuoksi. Samasta syystä viime vuonna hankkimieni valmennuskeskuksen materiaalien kuljetuslaatikko on nykyisin lääkismateriaalin pyhä kantosalkku, vaikka onkin tähän tarkoitukseen melkoisen kehno (eihän siinä ole edes kahvoja). Olen heikkona pelkistettyyn paketointiin ja vaikka ystäville usein askartelenkin söpöjä ja vaivalla näperrettyjä lahjoja, sydämeni jättää lyönnin välistä kun omaa lahjaa koristaa ruskea pakkauspaperi. Siis pakkauspaperi. 


Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä tarkka aikataulu kaiken opiskeltavan hallitsemisesta. Mulla ei ole oikein käsitystä siitä, miten kauan mulla menee sisäistää asioita ja sen vuoksi hieman huolestuttaa tehdä viikko/päiväaikataulu. Vaikka ehkei se ole mikään lannistumisen paikka, jos aikataulu venyykin vaikkapa viikolla suuntaan tai toiseen. Fysiologiaa täytyy edelleen syventää Galenoksen tasolle (asiat on todella osattava hereillä, unissaan, ylösalaisin ja takaperin) ja kemia varmaan aloittaa vähän rauhallisemmin kuin fysiikka. Puhumattakaan niistä perusteista, mistä jo aiemmin kirjoitin... Ihanaa, että hommaa riittää. Galenoksen aloittaminen jo heinäkuusta on mulle poikkeuksellista aikaisempaan verrattuna - ehkäpä vahingoista on viisastunut. Voi myös olla että kulutan itseni loppuun ennen kevättä, pidän pienen hermoloman huhtikuussa ja panikoin koko toukokuun ja munaan itseni kokeessa. 


Mukavaa tähdätä kokeeseen jo tässä vaiheessa vuotta. Viimeksi taisin arpoa, kaikesta valmistautumisesta ja fyke-kertauskursseista huolimatta, haluanko hakea enää. Nyt ei tarvitse onneksi sellaiseen kuluttaa aikaa.


Onneksi kirja saapui juuri tänään. On ollut sellainen, krhm, hieman haastava maanantai.