Sisäänpääsyn siirtyminen vuodella ei ole mikään yllätys, mutta olen yllättynyt pisteistäni. Vaikka paransin edellisistä hakukerroista huomattavasti, en siltikään ollut niin lähellä maalia kun jotenkin uskoin olevani. Arvioin tämän johtuvan yksinkertaisesti siitä, etten todella saanut kirjoitettua sitä kaikkea tietoa paperille, mikä pääni sisällä jylläsi kokeen aikana. Lisäksi arvioin pisteeni hurjan optimistisesti, sillä oma arvioni heitti yli 15 raakapisteellä lopullisesta tuloksesta. Koe on nyt "tilluuksessa" eli tulee pian, mutta enpä usko löytäväni mitään maailmaa järisyttävää arvioimatonta tehtävää tai vastaavaa. Eihän siitä saa pisteitä, mitä ei voi tarkastajalle todistaa.
Ei tämä onneksi maailmanloppu ole, se tietää vaan entistä kovempaa työtä ja valmistautumista itse pääsykoetilanteeseen. Voimat on vaan lopussa, tuntuu ettei millään jaksa ottaa niskasta kiinni, kun jatkuvasti tulee huonoa palautetta. Edistys jää pettymysten alle. Tässäkin asiassa on tietysti hyvä vaan petrata, itsevarmuutta voi kasvatella uudestaan sitten keväällä kaiken sen työn jälkeen.
Älyvuodon forumilta löysin erään onnistumiskirjoituksen (toivottavasti linkki ohjautuu oikeaan - mansikkapullan - postaukseen) mistä aion ottaa oppia. Vaikka tilanteeni ei nyt aivan vastaavanlainen olekaan, huomaan esimerkiksi ajankäytössä olevan itselläni niin paljon kehitettävää. Eipä ole mitään menetettävää.
Summa summarum, eipä tässä ole oikein juuta eikä jaata sanoa tästäkään hakukerrasta. Haluaisin kovasti opiskelemaan Helsinkiin, mutta näillä pisteillä se taitaa jäädä haaveeksi. Itseusko on hieman kolhittu, enkä tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä, että pisteeni riittäisivätkin Kuopioon tai Ouluun, mutta olenkin hakenut Helsinkiin. Taidan olla nyt vain väsynyt ja ymmyrskänä tästä pisteilmoituksesta.
Positiivista oli saada töissä ehkä eräs kauneimmista palautteista "tulevalta vanhemmalta kollegalta" eli eräältä eläkkeelle siirtyneeltä sisätautilääkäriltä. En tiedä mistä se johtuu, mutta sisällä läikähti kun ymmärsi sen pienen hetken ihan pikkipikkiriikkisen siitä kollegiaalisuudesta mikä lääkärikunnassa vallitsee hänen kertoessa pientä tarinaa sattuineista kommelluksista, suoraan siteeraten, nuorempien kanssasisarien ja veljien kanssa.
Voi, vielä vuosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti