Motivaatio

Sain paketissa ekstrana Epionen Tie lääkikseen -kirjan vuodelta 2008. Vaikka teksti on tätä kevättä ajatellen "jo" 3 vuotta vanhaa, eivät asiat ole kyllä muuttuneet tippaakaan. Olen aina pitänyt noita kirjoja täytenä huuhaana ja rahastuksena (kuka oikeasti tarvii kirjaa kertomaan että töitä oikeasti tarvitsee tehdä - ja maksaa siitä kymmeniä euroja!), mutta nyt täytyy myöntää olleeni väärässä.

Jostain kumman syystä samaistuin lähes jokaiseen lauseeseen ja myönnän olevani esimerkkitapaus hakijasta: Vähän liian laiska ja luovuttajatyyppiä, eikä asioiden kokonaisvaltanen oppiminen oo oikein ollut hallinnassa koskaan... Kokeet ovat tähän mennessä olleetkin yhtä räpeltämistä ja selkeistä vastauksista ei ole ollut tietoakaan. Epävarmuus laskuista on paistanut läpi jo ensivilkaisulla - vaikka kuinka olen koittanut olla siisti! Esseissä suuri valaistus tulee jo alussa ja loppuun lisätään kaikki muu mikä tulee mieleen, tilan vähyys on tainnut järkyttää aina.. Siis tiedostan kyllä missä olen virheeni tehnyt, heh.

Kirja taas antoi toivoa siitä että tästä jamastahan pääsee oikeasti opiskelemalla pois - minunkin on mahdollista osata vaativia fysiikan laskuja jos vain haluan oppia ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Ainoa mikä ahdistaa lukuprosessissa on aikataulu. Kaikissa esimerkkilukkareissa päivä on jaoteltu kivasti eri oppiaineisiin, liikunnallekin on jätetty aikaa ja kavereitakin ehtisi nähdä. Sitä vaan ihmettelen kuinka ihmeessä itse saan sen 10h opiskelurupeaman mahtumaan siihen 5h vapaa-aikaan mikä minulla jää koulupäivästä jäljelle.. Toivottavasti en ole myöhässä liikkeellä ja voin tehdä sen kaiken 9 kuukaudessa mitä muut tekevät kolmessa. Onneksi tuo mieskin kotiutuu syksystä niin en ole aivan yksin tämän arkeni kanssa (vaikka eihän me asuta yhdessä ainakaan vuoteen...).

Tästä taitaa sittenkin tulla ihan skumpan arvoinen reissu.