Tuntuu kuin ailahtelisin asian kanssa edes takaisin. Toisaalta tiedän mitä haluan, toisaalta epäilen mihin pystyn ja meinaan tyytyä varasuunnitelman suunnitteluun. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi oon siitä että jos tiedän mitä haluan ja teen töitä sen eteen, mulla on kaikki saavutettavana. Rutiinia voi vahvistaa ja asioita voi oppia!
Vaikeana asiana on myös kaupunkien ero. Syksyn lähestyessä on alkanu tuntuun että haluaisin Helsinkiin, mihin Rakaskin on hakemassa opiskelemaan sitten keväällä. Tiedän kuitenkin että vaikka pääsisinkin tänne pohjoisempaan opiskelemaan, olisin enemmän kuin tyytyväinen ja voisin siirtyä sit etelään päin vuoden päästä jos siltä tuntuis. Varasuunnitelman oon luonnostellu pelkästään Helsingin ympärille, ja koenkin ehkä liian houkuttelevaksi muiden juttujen opiskelut siellä kun lääketieteen täällä... Tästä pitäis saada selkeys, mutta luulen että kunhan aloitan laskemisen ja lukemisen saan varmuutta omista kyvyistäni voin pohtia uudestaan mihin oon hakemassa.
Tylsää, miten parisuhde voi "rajoittaa" elämää tällätavalla, toisen perässä pitäis mennä... Vai onkohan nyt kyse vaan omista haluistani paeta kaupunkia missä oon asunut koko ikäni, jotka vaan yritän pukea valheelliseen rakkauden viittaan ;)
Kertauskurssit alkaa tässä kuukauden päästä, koulussa taas jo ensviikolla monia mukavia kursseja kuten se aikaisemminkin mainitsemani Kliininen kemia ja lisäksi vielä Mikrobiologian syventävä kurssi. Alan olla jo täynnä taistelutahtoa, ensviikolla lähtee arkinen aherrus ja annan itselleni luvan aloittaa teorian lukemisen.
Kerralla kunnolla, tavoitteet silmissä eikä anneta sijaa epäilyksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti