Toivojen tiistai!

Tänään on siis tiistai, ihana ihana tiistai, taas päivän lähempänä sunnuntaita!

Oon koittanut kirjoittaa tätä blogia pitääkseni ajatukseni kasassa, paikkana mihin voin purkaa keskeneräiset ajatukseni ja - kuten jo usein on käynyt - saada ne valmiiksi. En tiedä onko tätä mielekästä kenenkään muun lukea, ehkä joku voi samaistua tunnelmiini, ehkä ei. Kuitenkin aion kirjoitella vielä, itseni vuoksi.

Opiskelusta kirjoitan kun sen aika on. Itsestään selvää taitaa olla ettei se ole nyt. Edelleenkään en ole aloittanut laskemista, ei ole vielä sen vuoro. Edelleenkin uskon että motivaatio säilyy parhaiten sillä, että tekee kerralla kunnolla eikä räpeltele siellä täällä.

Ainiin, yksi pohdinnan alla oleva kysymys on että näytänkö tätä blogia kullalle. Pitäisi varmaan listata plussat ja miinukset tästä asiasta.

PLUSSAT

• Olen niin epäselvä puhuja, että saattaisi olla rakkaalle helpompaa lukea ajatukseni "jo kerran editoituna"
• Olen kirjoittanut asioista rehellisesti ja omasta näkökulmastani
• Vaikkei olisi mahdollisuutta soittaa tunnin puhelua, voi täältä mahdollisesti lukea mitä oon miettinyt sen puhelun sijasta

MIINUKSET

• En ole ollenkaan varma siitä että olen onnistunut kirjoittamaan ajatukset ylös niin, että joku muu kuin minä itse ymmärtäisi ne samalla tavalla kuin olen tarkoittanut
• Näkökulma on tosiaankin minun, enkä välttämättä sanoisi asioita niin karkeasti rakkaalleni kuin täällä tekstissä saattaa lukea
• Jos tiedän että kulta lukee tekstit mitä kirjoitan, alanko sensuroimaan niitä tietoisesti tai tiedostamattomasti?
• Höpötän täällä aika paljon "turhuuksia" joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä meidän parisuhteen kanssa mutta joita kuitenkin mietin hieman, ja pelkään että kulta kuvittelisi siitä että olen ollut epärehellinen häntä kohtaan
• En tiedä lukisinko minä hänen ajatuksiaan, jos se olisi mahdollista

Niin, tämän lukeminenhan on kuin toisen pään sisään katsomista. Tässä taitaa tulla vastaan luottamusongelmani, en uskalla luottaa että toinen varmasti rakastaisi minua senkin jälkeen kun saa kurkistaa pääni sisälle. Ongelmahan on siinä että tiedän ettei se muuttaisi mitään, mutten ehkä voi uskoa siihen. Liian hyvää ollakseen totta?

Kuitenkin, rakas varmasti löytäisi tämän jos vaan hoksaisi etsiä oikeista paikoista. Sitä varten sanonkin että blogiminä on kuitenkin se minä, joka istuu kotona ja pohtii ja pohtii ja pohtii ikävää ja muita ikäviä asioita kun toinen on poissa kotoa. Ehkä huolehdin myös siitä että tämän luettuaan rakas luulee, ettei meillä ole mitään muuta kun surua ja ongelmia. Enemmänhän sitä hyvää on, siitä ei vaan ole tarvetta kirjoittaa ;)

Oon jo aikasemminkin sanonut että tämä gines on ollut yksi vaikeimmista ja olen edelleen samaa mieltä. On kyllä tullut taas koko tunteiden kirjo käytyä läpi, yhdenkin päivän aikana... Puhelutkin on menneet aina murehtimiseksi, kun on ollut niin kova ikävä ja siellä päässä on tullut paljon pettymyksiä ja huolta aiheuttavia asioita. Syksy on kuitenkin jo tulossa, loma lähestyy ja viimeinen gines päättyy ihan pian. Loppurutistukseksi totesin tämän olevan joskus ihan pelkkä vitsi, voin sanoa että aikamoisen vitsin murjauttikin! Uhma on kadonnut ja nöyränä voin todeta että ei naurata :)