Eilen oli mukava päivä, ostin pari paitaa uuden kynähameeni kaveriksi. Hoksasin myös että mullahan on luokkakokoukseen oikeasti asu valmis: kynähame, violetti perustoppi ja siniviolettiharmaa pusero siihen hihoiksi. Hauskaa tässä on se, että en ole pitänyt hameita 7 vuoteen ja violettia vaatetta ei ole tainnut löytyä kaapistani koskaan! Positiivisia yllätyksiä, enhän ole ostanut mitään oikeasti uusia vaatteita vuosiin. Laittaisin kuvia mutten hoksannut ottaa kameraa mukaan
En nyt ole kovin looginen tässä tekstin jaottelussa, mutta tosiaan: meillä on tulossa ala-asteen luokkakokous syyskuussa. Sinänsä olen miettinyt muutosta uudessa valossa, tälläkertaa jopa melko positiivisessa. Hauskaa nähdä muita ja miten elämä on edennyt. Ja muiden kautta nähdä, mihin sitä on itse päätynyt. Muutenkin olisi välillä hyvä katsoa itseään ulkopuolisen silmin, niinkuin joku taisi foorumilla joskus mainitakin.
Tuttavani kirjoitti facebookissa löytäneensä huojentavan totuuden siitä, ettei kaikki ole aina itsestä kiinni. Taisin tajuta tämän itsekkin vähän aikaa sitten, erään riidan yhteydessä. Tottahan se on, miksi stressata asioista joihin ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Tapahtuu jos on tapahtuakseen, sitten mennään niillä ehdoilla. Itsestäänselvyyksiä kenties, joskus se vaan täytyy todeta uudestaan ja uudestaan että sen hoksaa täysin :) Ja kun unohtaa turhuudet on helpompi nauttia rakastamisesta ja erityisesti vastarakkaudesta.
Enää 9 päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti